Tasapainoa etsimässä

"Jalat juoksisi, pää veisi, vaan ei kestä heikko lantio" Kuluneen viikon aikana olen useamman kerran huomannut juoksevani. Portaita ylös, kiireellä autolle jne. Ja aina on yhtä ikävää muistaa, että juokseminen on kiellettyä vielä kahden kuukauden ajan. Plääh. Kroppa siis juoksisi mutta vielä on maltettava. Tämä viikko on ollut juuri niin kammottava sekä syömisten että liikkumisen suhteen kuin sunnuntaina arvelinkin. Suklaata, keksejä, karkkia, kakkua, you name it. Liikunnat on olleet aivan minimissä, suurimmaksi osaksi sen takia että äidilläni on sellainen käsitys että olen vielä toooodella toipilas enkä saa rasittua. Niinpä minulla on ollut kyyti joka päivä työpaikan pihassa odottamassa. No, on meillä sitten toisaalta nautittu sellaisesta harvinaisuudesta kuin lastenhoitoapu, joten en todellakaan valita! Vanhempieni loma loppuu huomenna, ja sen jälkeen alkaa taas normaali arki, pääsiäisestä viis. Enköhän minä ole taas osuuteni sokerista syönyt joten ...

Ensimmäiseksi: Ihanaa olla taas kunnossa ja pystyä liikkumaan entiseen malliin! <3 Maanantaina: Hiihdin töissä kevyen lenkin, lisäksi kävelin töistä kotiin rattaiden kanssa Tiistaina: Hiihtoa 60 minuuttia Keskiviikkona: Pilates + selkäjumppa kotona ( treenaakotona.com ), yhteensä 60 minuuttia Torstaina: Hiihtoa 60 minuuttia Perjantaina: Kävely töihin 30 minuuttia, iltapäivällä n. 30 minuuttia sulkapalloa Lauantaina: Hiihtoa 20 minuuttia, 3 km Sunnuntaille suunnitelmissa vähintään pilatesta Aika hiihtopainotteinen viikko! Ponnistus ja potku alkoi löytymään, jes! Hyötyliikunnat jäi tosi vähälle, sillä lapsen flunssa pakotti minut kulkemaan kolmena päivänä autolla. Viikko 13 tulee olemaan hieman erilainen, sillä vanhempani tulivat lomailemaan tänne Lappiin ja mm. auttavat meitä lapsenhoidossa. Täytyy siis katsoa millä ja miten kuljen työmatkoja, paljonko ehdin lenkille yms. Ruoka-asioissakaan en uskalla luvata mitään, sillä pääsiäinen; tuo katala tekosyy syödä kinde...

Arki on taas täällä! Töitä olen tehnyt nyt kolme päivää, ja hyvin olen jaksanut. Työpäivän aikana en edes ajattele kasvainta tai leikkausta, sillä työni on sen verran hektistä että ylimääräisille ajatuksille ei jää aikaa. Hyvä näin, johan tässä tulikin reilu kuukausi pyörittyä oman navan ympärillä. Eilen hiihdin töiden merkeissä tunnin lenkin. Keskivartalon lihaksisto alkaa hiljalleen toimimaan ja tuki löytymään. Tasatyönnön kanssa on vähän vielä tekemistä että saa voimaa puristettua kasaan. Maanantaina kävelin töistä kotiin rattaiden kanssa. Ihmettelin jo silloin vähän vaisumpaa lasta, ja illan mittaan se sitten selvisi: flunssa. Täällä on nyt sitten pidetty sairastupaa pystyssä ja hoidettu kuumeista lasta vuorotellen. Syömisten kanssa yritän tsempata, töissä käynti vaatii kotielämää enemmän suunnitelmallisuutta jotta en sorru kotimatkalla vaikkapa suklaalevyyn. Paino on pudonnut (ensimmäistä kertaa 3.5 vuoteen) 70 kilon alle, jes! :) Olen miettinyt että pitäisikö tä...

Näillä Galileo Galilein legendaarisilla sanoilla voin kertoa, että olen palannut liikunnan hellään huomaan :) Perjantaina en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan rekisteröidyin treenaakotona.com iin ja vetäisin elämäni ensimmäisen pilateksen. Olipa vain lystiä, ja hyvältä tuntui kropassa. Lauantaina lähdimme sisäliikkumaan, ja miesväen pelatessa sulkapalloa vetelin tunnin treenin crosstrainerilla. Ei ihan sitä mitä olen ohjeeksi saanut, mutta ei kai näin lempeällä liikkeellä voi itseään pilata? Crossari on kiva kun siinä ei tule tärähdystä tai iskutusta, mutta onhan tuollainen sisänitkutus järkyttävän tylsää :D Lisäksi polveni eivät oikein pidä tälllaisista pidemmistä crossaritreeneistä. Tänään sunnuntaina kävin juniorin kanssa "hiihtämässä" 1.5 tunnin ajan, sen jälkeen puoli tuntia ihan oikeahkoa hiihtoa, ja päälle kaksi lempeää pilatesta treenaakotona.com ista. Hiihtäessä huomasi että vielä ei keskivartalon lihaksisto toimi aivan kuin ennen, voimaa ei me...

Kevätaurinko on vihdoin täällä! Vointini alkaa kohentua aivan silmissä, olisiko tuolla auringollakin vaikutusta mielialaan ja jaksamiseen. Olen tarvinnut ehdottomasti tämän kuluneen viikon toipumiseen, koen vihdoin olevani työkuntoinen. Kävin tänään sairaalalla tarkistuttamassa haavan, kaikki oli hyvin ja tikit paikoillaan. Vuoto on onneksi loppunut eikä sitä ole enää näkynyt. Saa minun puolesta pysyäkin poissa! Maanantaina menen töihin, oikeastaan odotan sitä jo tosi innolla! Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Sitten jos kun mä tästä taas pääsen jaloilleni, niin taidan tarvita vähän uutta potkua treenaamiseen. Kävely tulee olemaan edelleen kuvioissa, mutta juoksu ja lihastreeni ovat kevätlomalla kesään asti. Syviä lihaksia saa ja pitääkin vahvistaa, joten olisiko minulla luvassa pilateksen ja joogan täyteinen kevät? :) Kuva täältä Kummastakaan en tiedä juuri mitään, joten touhu vaatisi tällä elämänmenolla kaveriksi tietokoneen tai puhelimen. YouTube on tietysti pullollaan ilmaisia videoita, mutta törmään aina ja jatkuvasti siihen ongelmaan että minun fluent english ei olekaan ihan niin fluent, etteikö minun tarvitsisi töllöttää lisäohjeita ruudulta. Erityisen mukavaa silloin, kun kyseessä on vaikkapa  downward facing dog . Eli minä tarvisin ohjeita selkeällä suomella. Kuva täältä Toisekseen olen kranttu. Minun joogani ei tarvitse olla kovinkaan hippiä, pidän mieluusti liikunnan ja sielunhoidon erillään (paitsi juostessa). Vähiten hippiä joogaa minun makuuni on löyt...

Tänään minun piti mennä taas töihin, mutta viikonloppuna alkoi taas elämä näyttää sen verran punaiselta, että lääkäriin oli hakeuduttava. Verta siis tuli sieltä, mistä ei enää verta pitäisi tulla . Sairaslomaa viikko lisää, loppuviikosta menen näytille sairaalaan. Labroista selvisi myös viitearvojen alle sukeltanut kalium, joka aiheuttaa minulle näköjään tosi voimakasta heikotusta, sydämen tykytystä, hikoilua ja huimausta. Vointi on heikotusta lukuun ottamatta ihan ok, mutta pelkään koko ajan seuraavaa vessareissua ja verenvuotoa. Vuoto tulee ja menee, välillä se alkaa vaikka paikallaan makaisi, ja välillä se loppuu vaikka olisi enemmänkin jalkeilla. Mitään akuuttia siellä nyt ei ole pielessä, mutta jostain syystä tikkien väleistä tihkuu. Melko tympeä asia. On tämä toipuminen nyt tiukassa.

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...

Sorruin tässä joku aika sitten S-marketin hulppean -60% ilta-alen aikana ostamaan elämäni ensimmäisen paketin nyhtökauraa. Olo oli kuin tarjoushaukalla, kun suuntasin löytöni kanssa kassalle. Taidan olla vain n. 2.5 vuotta myöhässä tämän kokeiluni kanssa, mutta ehkä edustan sitä konservatiivista kansanosaa, joka lämpiää hitaasti tämmöisille "korvikkeille". Työnsin paketin ensimmäisenä pakastimeen, sillä juuri silloin minun ei tarvinnut tehdä ruokaa. Tiistaina sovin kuitenkin itseni kanssa lämpimän ruoan syömisestä (se kirottu sokeri pitää häätää!), ja pikainen kurkistus jääkaappiin paljasti yhden surullisen broiskufileen odottavan miehen seuraavaa lounasta. Siispä reippain askelin pakastimelle, josta kahmaisin mukaani nyhtökaurapaketin ja jonkinlaisia kasviksia edustavia pakasteita. Paketti oli tällaiseen perinteiseen kuvitukseen tottuneelle vähän turhan moderni, jotenkin tuo tiikeri ei iske minuun yhtään. Toisaalta taas ymmärrän sen myyvän varmaan ulkomailla parem...