Siirry pääsisältöön

Nyhtökauraneitsyys

Sorruin tässä joku aika sitten S-marketin hulppean -60% ilta-alen aikana ostamaan elämäni ensimmäisen paketin nyhtökauraa. Olo oli kuin tarjoushaukalla, kun suuntasin löytöni kanssa kassalle. Taidan olla vain n. 2.5 vuotta myöhässä tämän kokeiluni kanssa, mutta ehkä edustan sitä konservatiivista kansanosaa, joka lämpiää hitaasti tämmöisille "korvikkeille".

Työnsin paketin ensimmäisenä pakastimeen, sillä juuri silloin minun ei tarvinnut tehdä ruokaa. Tiistaina sovin kuitenkin itseni kanssa lämpimän ruoan syömisestä (se kirottu sokeri pitää häätää!), ja pikainen kurkistus jääkaappiin paljasti yhden surullisen broiskufileen odottavan miehen seuraavaa lounasta. Siispä reippain askelin pakastimelle, josta kahmaisin mukaani nyhtökaurapaketin ja jonkinlaisia kasviksia edustavia pakasteita.


Paketti oli tällaiseen perinteiseen kuvitukseen tottuneelle vähän turhan moderni, jotenkin tuo tiikeri ei iske minuun yhtään. Toisaalta taas ymmärrän sen myyvän varmaan ulkomailla paremmin kuin elovena-tytön. Paketin kääreessä oli mukavasti tietoa ja ruokaohjeita, siitä iso plussa!


Mikrosulatuksen jälkeen paistoin nyhtökauran pannulla voissa. Paketissa ohjeistetaan paistamaan rapeaksi, ja tässä ilmeisesti onnistuin.


Lisukkeeksi riisiä ja niitä hengettömiä porkkana-parsa-kukkakaaleja. Jännitystä hälventämään loraus barbeque-kastiketta. Maku ja suutuntuma olivat aivan hyviä :) Itseään oli helppo huijata, sillä koostumus oli paikoitellen hyvin lihamainen. Maku oli hiukan makea, mutta ei mitenkään häiritsevä. Tästä riitti vielä päivällisellekin, ja loihdin minulle ja lapselle vielä nyhtiksellä täytetyt pita-leivät.

Tulen luultavasti ostamaan toistekin tätä, jos sopivan edullinen tarjous osuu taas kohdalle ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…