Siirry pääsisältöön

Lisäpotkua kotitreeneihin

Sitten jos kun mä tästä taas pääsen jaloilleni, niin taidan tarvita vähän uutta potkua treenaamiseen. Kävely tulee olemaan edelleen kuvioissa, mutta juoksu ja lihastreeni ovat kevätlomalla kesään asti. Syviä lihaksia saa ja pitääkin vahvistaa, joten olisiko minulla luvassa pilateksen ja joogan täyteinen kevät? :)

Kuva täältä

Kummastakaan en tiedä juuri mitään, joten touhu vaatisi tällä elämänmenolla kaveriksi tietokoneen tai puhelimen. YouTube on tietysti pullollaan ilmaisia videoita, mutta törmään aina ja jatkuvasti siihen ongelmaan että minun fluent english ei olekaan ihan niin fluent, etteikö minun tarvitsisi töllöttää lisäohjeita ruudulta. Erityisen mukavaa silloin, kun kyseessä on vaikkapa downward facing dog. Eli minä tarvisin ohjeita selkeällä suomella.

Kuva täältä

Toisekseen olen kranttu. Minun joogani ei tarvitse olla kovinkaan hippiä, pidän mieluusti liikunnan ja sielunhoidon erillään (paitsi juostessa). Vähiten hippiä joogaa minun makuuni on löytynyt aiemminkin hehkuttamani Adrienen YouTube-kanavalta, mutta kun se englanti. Hippiosastoon menee myös kotimainen yogaia, jota olen joskus testannut.

Olisiko treenaakotona.com mun juttu? Sieltä löytyisi joogaa (onko kovin hippiä?), pilatesta ja kaikkea muutakin kivaa sitten kun sen aika on. Löytyykö kokemuksia puolesta tai vastaan? :)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…
Lähetä kommentti
Lue lisää