Siirry pääsisältöön

Paluu arkeen


Arki on taas täällä! Töitä olen tehnyt nyt kolme päivää, ja hyvin olen jaksanut. Työpäivän aikana en edes ajattele kasvainta tai leikkausta, sillä työni on sen verran hektistä että ylimääräisille ajatuksille ei jää aikaa. Hyvä näin, johan tässä tulikin reilu kuukausi pyörittyä oman navan ympärillä.


Eilen hiihdin töiden merkeissä tunnin lenkin. Keskivartalon lihaksisto alkaa hiljalleen toimimaan ja tuki löytymään. Tasatyönnön kanssa on vähän vielä tekemistä että saa voimaa puristettua kasaan. Maanantaina kävelin töistä kotiin rattaiden kanssa. Ihmettelin jo silloin vähän vaisumpaa lasta, ja illan mittaan se sitten selvisi: flunssa. Täällä on nyt sitten pidetty sairastupaa pystyssä ja hoidettu kuumeista lasta vuorotellen.


Syömisten kanssa yritän tsempata, töissä käynti vaatii kotielämää enemmän suunnitelmallisuutta jotta en sorru kotimatkalla vaikkapa suklaalevyyn. Paino on pudonnut (ensimmäistä kertaa 3.5 vuoteen) 70 kilon alle, jes! :) Olen miettinyt että pitäisikö tässä kevään korvalla vetäistä joku dieetti tai valmennus kehiin, mutta olen tullut siihen tulokseen että en saa niistä mitään uutta mitä en jo ravitsemuksesta tietäisi.

Olen vihdoin kuluneen talven aikana päässyt siihen ajatteluun että laihdutus ja painonhallinta ovat koko elämän mittainen prosessi, jossa jokaisella valinnalla on merkitystä. Dieetti on vain dieetti, kuuri, jonka ei ole tarkoitus jatkua tiettyä pidemmälle. Minä opettelen mieluummin kestävämpiä elämäntapoja ja entistä parempia valintoja ihan joka päivä. Tämä elämäntapa sisältää myös sen ajattelun että en kiellä itseltäni oikeastaan mitään, mitä ilman en voi loppuelämääni elää. Kaikessa syömisessä on loppuviimein kyse määristä, tasapainosta ja aktiivisuudesta. Pieni määrä suklaata ei kaada venettä mihinkään jos alla on vaikkapa tunnin hikilenkki. Tunnesyöminen ja ahmimiskohtaukset taas ovat sitä ongelmallista sokerinkäyttöä, jota vastaan taistelen. Ehkä minun täytyy tällä historialla opetella rento, sallittu ja ennen kaikkea hallittu herkuttelu ilman riippuvuutta, tunnesyömistä ja ahmimista :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…