Siirry pääsisältöön

Paluu arkeen


Arki on taas täällä! Töitä olen tehnyt nyt kolme päivää, ja hyvin olen jaksanut. Työpäivän aikana en edes ajattele kasvainta tai leikkausta, sillä työni on sen verran hektistä että ylimääräisille ajatuksille ei jää aikaa. Hyvä näin, johan tässä tulikin reilu kuukausi pyörittyä oman navan ympärillä.


Eilen hiihdin töiden merkeissä tunnin lenkin. Keskivartalon lihaksisto alkaa hiljalleen toimimaan ja tuki löytymään. Tasatyönnön kanssa on vähän vielä tekemistä että saa voimaa puristettua kasaan. Maanantaina kävelin töistä kotiin rattaiden kanssa. Ihmettelin jo silloin vähän vaisumpaa lasta, ja illan mittaan se sitten selvisi: flunssa. Täällä on nyt sitten pidetty sairastupaa pystyssä ja hoidettu kuumeista lasta vuorotellen.


Syömisten kanssa yritän tsempata, töissä käynti vaatii kotielämää enemmän suunnitelmallisuutta jotta en sorru kotimatkalla vaikkapa suklaalevyyn. Paino on pudonnut (ensimmäistä kertaa 3.5 vuoteen) 70 kilon alle, jes! :) Olen miettinyt että pitäisikö tässä kevään korvalla vetäistä joku dieetti tai valmennus kehiin, mutta olen tullut siihen tulokseen että en saa niistä mitään uutta mitä en jo ravitsemuksesta tietäisi.

Olen vihdoin kuluneen talven aikana päässyt siihen ajatteluun että laihdutus ja painonhallinta ovat koko elämän mittainen prosessi, jossa jokaisella valinnalla on merkitystä. Dieetti on vain dieetti, kuuri, jonka ei ole tarkoitus jatkua tiettyä pidemmälle. Minä opettelen mieluummin kestävämpiä elämäntapoja ja entistä parempia valintoja ihan joka päivä. Tämä elämäntapa sisältää myös sen ajattelun että en kiellä itseltäni oikeastaan mitään, mitä ilman en voi loppuelämääni elää. Kaikessa syömisessä on loppuviimein kyse määristä, tasapainosta ja aktiivisuudesta. Pieni määrä suklaata ei kaada venettä mihinkään jos alla on vaikkapa tunnin hikilenkki. Tunnesyöminen ja ahmimiskohtaukset taas ovat sitä ongelmallista sokerinkäyttöä, jota vastaan taistelen. Ehkä minun täytyy tällä historialla opetella rento, sallittu ja ennen kaikkea hallittu herkuttelu ilman riippuvuutta, tunnesyömistä ja ahmimista :)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks...
Lähetä kommentti
Lue lisää