Juoksuaskelia

"Jalat juoksisi, pää veisi, vaan ei kestä heikko lantio"

Kuluneen viikon aikana olen useamman kerran huomannut juoksevani. Portaita ylös, kiireellä autolle jne. Ja aina on yhtä ikävää muistaa, että juokseminen on kiellettyä vielä kahden kuukauden ajan. Plääh. Kroppa siis juoksisi mutta vielä on maltettava.

Tämä viikko on ollut juuri niin kammottava sekä syömisten että liikkumisen suhteen kuin sunnuntaina arvelinkin. Suklaata, keksejä, karkkia, kakkua, you name it. Liikunnat on olleet aivan minimissä, suurimmaksi osaksi sen takia että äidilläni on sellainen käsitys että olen vielä toooodella toipilas enkä saa rasittua. Niinpä minulla on ollut kyyti joka päivä työpaikan pihassa odottamassa. No, on meillä sitten toisaalta nautittu sellaisesta harvinaisuudesta kuin lastenhoitoapu, joten en todellakaan valita!

Vanhempieni loma loppuu huomenna, ja sen jälkeen alkaa taas normaali arki, pääsiäisestä viis. Enköhän minä ole taas osuuteni sokerista syönyt joten "nenänvalkaisuviikot" tulevat ihan tarpeeseen. Tänään kuitenkin vielä nautiskelin lapsenhoitajasta ja kävin hiihtämässä kympin lenkin, joka olikin pisin matka sitten leikkauksen. Mies teki samaan aikaan oman reissunsa läskipyörällä. Reilun tunnin sain ladulla kulumaan, liukasta oli ja vähän turhan vähän pitoa. Ihanaa kuitenkin!