Siirry pääsisältöön

Lomalla viimeinkin..

.. voin ottaa iisimmin! Näihin tunnelmiin päätän blogihiljaisuuden ja palaan takaisin eetteriin. 


Meikäläisen työnkuvan kiireisin kausi ajoittuu aina tuohon toukokuulle, ja silloin ei kauheasti ole aikaa eikä energiaa tehdä yhtään mitään erityistä ponnistelua vaativaa. Sitkeä "keuhkotauti" (no, ehkä vain virusperäinen keuhkoputkentulehdus) lamaannutti liikunnat ja pakotti minut vetämään astmalääkettä tupla-annostuksella. Siitä onneksi selvittiin kohtuullisen helposti, ehkä kiitos sen astmalääkkeen, jota tajusin alkaa vetämään heti taudin alkupuolella. Jostain syystä viimevuosina virukset ovat asettuneet keuhkoihini ja aiheuttaneet pitkäkestoisen yskän.


Toukokuulle osui myös mökkeilyä, yksi eläinpuistoreissu ja yksi leidien humputtelureissu Helsinkiin. Sanoisinko että "Time Well Spent". Kotiin matkasi niin levännyt ja virkistynyt nainen, että näillä eväillä jaksaa elää kesän kotirouvana ja lapsenhoitajana aivan kevyesti.


Edellisessä postauksessa kirjoitin kokemastani terveysherätyksestä. Kaisa Jaakkolan ajatukset ovat kantaneet ja olen saanut aikaan selkeitä muutoksia ruokailutavoissani. Toki olen ottanut välillä myös löysemmin, mutta sekin kuuluu elämään. Tarkempi elintapapostaus on työn alla.


Nyt kun flunssa on hoidettu alta pois, olen päässyt taas keskittymään liikuntaan. Viikon sisään olen rykäissyt jo kaksi juoksulenkkiä ja yhden suunnistuskeikan. Ei kovin paljon, mutta tällä elämänkonseptilla ihan ok. Viime viikolla juoksin töihin ja eilen kävin juoksemassa lyhyen iltalenkin. Nyt vaan pitäisi juosta pitkiä ja rauhallisia lenkkejä joka toinen päivä ja treenata siinä ohessa lihaskuntoa. Ajankäyttöhaasteet jatkuvat miehen töiden vuoksi, ja tuntuu että joudun nyt loman aikana miettimään liikuntaan käytettävän ajan ihan uusiksi. Täytyy ilmeisesti alkaa aamulenkkeilijäksi, vaikka se ei minun keholleni ole koskaan sopinutkaan. Muutakaan vaihtoehtoa ei taida oikein olla.


Ihanaa alkukesää kaikille lukijoille! Lupaan tosiaan parantaa tapani ja kirjoittaa ahkerammin.

Kommentit

  1. Juoksulenkit piristävät mieltä kummasti. Minäkin kävin ennen lapsia paljon juoksemassa, nykyään meinaa aika tulla vastaan ja juoksut ovat jääneet vähemmälle. Mukavaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun kommentoit! :) Kyllä se vaan tahtoo itselläkin jäädä nämä liikunnat vähille ajanpuutteen vuoksi jos en erikseen itseäni lenkille "pakota". Vaikka kertaakaan ei toisaalta ole lenkin jälkeen harmittanut, päin vastoin!

      Poista
  2. Harrah's Cherokee Casino & Hotel - Mapyro
    Harrah's Cherokee Casino & Hotel. 777 포항 출장안마 Casino Center Drive, Cherokee, NC 28719. 안산 출장샵 Directions 안양 출장샵 · (800) 751-5390. Call Now · More Info. Hours, Accepts Credit Cards, Wi-Fi. Rating: 2.6 · 진주 출장마사지 ‎23 강릉 출장안마 reviews

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks