Siirry pääsisältöön

"Pankki vai luotto?" - Huonojen elintapojen eräpäivä

Olen saavuttanut elämässä sellaisen rajapyykin että joudun ihan oikeasti miettimään näitä ravitsemus-uni- ja liikunta-asioita vähän muutenkin kuin ulkonäön kautta. Ikää alkaa olla jo sen verran, että haima paukkuu ja maksa rasvoittuu. Puoli kiloa irtokarkkia ajaa minut koomaa muistuttavaan tilaan jolloin meinaan nukahtaa istualleni. Se kertonee karua kieltään haiman kunnosta, insuliinista ja sen sellaisesta. Suomeksi sanottuna siis uskoisin että minulla on orastava insuliiniresistenssi ja olan takana kolkuttaa kakkostyypin diabetes. Alkaa olla sellainen tunne että luotto on tapissa ja pankki ei myönnä sitä enää enempää.


Nuorempana sitä pystyi elämään melkoisen huoletonta elämää. Vähäinen uni ja huonot ruokatavat eivät vaikuttaneet epäsuotuisasti kuin korkeintaan ulkonäköön. Vararengas leveni. Ajatusmaailma oli mallia "joo, joo, sitten joskus, ei tämä nyt suuremmin haittaa". Luottoa löytyi eikä eräpäivä huolettanut. Nyt asiat ovat hieman erilaisessa mittakaavassa, sillä kroppa ei anna enää anteeksi yhtään laiminlyöntiä ja sietokyvyn rajat on venytetty niin pitkälle että seuraavaksi paukahtaa.

Mikä siis neuvoksi? Minusta tuntuu, että nyt minun täytyy ihan oikeasti ottaa nämä kehon varoitussignaalit todesta. Pelivaraa ei enää ole, sillä ihmiskeho ei ole haavoittumaton. Ehkä olen tullut vanhaksi? Tai ainakin keski-ikäiseksi. Tai sitten tämä viime viikkojen täydellinen liikkumattomuus on saanut kehoni voimaan pahoin. Niin tai näin, nyt on taas aika heittää höttöhiilarit pois ja alkaa panostaa kunnon ravintoon. Luottokortit poikki ja elämä mallille "kädestä suuhun". Tai "syö vain se, minkä käsittelystä keho selviää ilman suurempia vaurioita". Kyllähän minä nämä asiat tiedän. Kun vaan jaksaisin soveltaa myös käytäntöön.

Kainalokeppinä minulla tällä matkalla on Kaisa Jaakkolan kirjat hormoneista ja niiden vaikutuksesta laihdutukseen ja hyvinvointiin. Hyvää, joskin melko intensiivistä tekstiä. Olen löytänyt näistä paljon viisautta, ehkäpä taas on aika syventyä aiheeseen.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...
Lähetä kommentti
Lue lisää