Tasapainoa etsimässä

Aina välillä päädyn pohtimaan miksi bloggaan, kun samanlaisia blogeja on maailma ainakin erilaiset blogiportaalit täynnä? Siis blogeja, joissa ihmiset kertovat liikkumisesta ja laihduttamisesta. Ketä edes kiinnostaa lukea jonkun nobodyn liikuntapäiväkirjoja ja (lähes säälittävää) räpistelyä rasvaprosentin kuristamisen epätoivoiselta haiskahtavassa suossa? Kuka jaksaa lukea blogia, johon kuvat räpsitään puhelimella, jossa ei hehkuteta mainosnäkyvyyttä vastaan saatuja tavaroita tai elämä ei ole ainaista kiiltokuvaa. Itse asiassa yllättävän moni. Oma motiivini kirjoittamiseen ja ajatusten julkaisemiseen on puhtaasti tarve saada mietteitä, asioita ja pohdintoja päästä ulos. Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee "ääneenajattelua" ja keskustelua jotta pohdinnat tulevat valmiiksi. No jos ihmisellä on halu ja tarve kirjoittaa, miksi sitä ei voi tehdä kotona päiväkirjan parissa? Niin, tätäkin olen pohtinut. Olen päätynyt siihen lopputulemaan, että jos on olemassa se...

Ei tullut reippaita kävelylenkkejä, ei pilatesta, pyöräilyä eikä työmatkaliikuntaa. Tuli työmatka, vatsatauti, flunssa ja 400g plussaa ;) Maanantain olin ajatellut jo ennakkoon lepopäiväksi, sillä olin silloin työmatkalla. 7.15 lähtö ja 18.00 paluu. Lapsi roikkui illan kaulassa ikäväänsä, eipä siinä enää paljoa lenkkeillä. Illalla alkoi kaktusta työntymään poskionteloon ja reippaalla kädellä annostellun sinkkimäärän jälkeen jäin odottavalle kannalle. Tiistaina kohtasin jonkin itseäni suuremman basillin ja vietin hehkeän aamuhetken vessassa. Mies jo tapaili ambulanssia pihaan, olin jonkinlaisessa kipushokissa. Siitä se kramppi helpotti kyllä, mutta lämmintä ruokaa maistelin vasta illalla seitsemän maissa. Syylliseksi epäilen edellisen päivän reissusyömisiä. Keskiviikkona alkoi kuviot flunssan kanssa kirkastumaan, kun nenä alkoi vuotamaan reippaasti. Sitä onkin sitten kestänyt tähän päivään saakka. Löin lenkkarit naulaan sillä en halunnut riskeerata tämän päivän kork...

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...

Viikolla 15 liikuin näin: Maanantaina kävelyä 35+35 minuuttia Tiistaina hiihtoa umpihangessa 45 minuuttia, iltapäivällä kävelyä 35 min Keskiviikkona pilatesta 25 minuuttia Torstaina kävelyä 35 minuuttia, lisäksi hiihtoa 45 minuuttia. Perjantaina kävelyä 35 minuuttia Lauantaina kävelyä 45 minuuttia Sunnuntaina hiihtolenkki 2 tuntia (18 km) Aika kävelypainotteista, mutta olkoon :) Peruskunto kasvaa ja mieli pysyy virkeänä. Työmatkakävely on helpottunut huomattavasti kun aurinko paistaa aamusta iltaan ja valoa riittää. Kaamos on enää muisto vain!

Olenpa taas päivänä muutamana saanut mm. työkavereiden keskuudessa osakseni otsikosta löytyvää ihmettelyä ja kommentointia. "Oi, oletpa sinä ollut taas reipas". Aina toisinaan huomaan ihmetteleväni mikä näitä kommentoijia vaivaa. Ensinnäkin, hyvä kunto ei tule kenellekään ilmaiseksi. Sen eteen pitää tehdä töitä. Minun elämäntilanteessani kuntoilun eteen pitää tehdä tuplasti töitä, sillä minun täytyy suunnitella viikon liikunnat etukäteen ja miettiä lapsen hoitoajat, vaihtovaatteet, suihkussakäymiset, rattaat, eväät jne. Arjen sirpaleisuuden vuoksi joudun nipistämään kuntoiluaikaa sieltä, mistä liikuntaa harrastamattomat tai normaalimpaa arkea elävät ihmiset eivät edes tajua aikaa olevan otettavissa. 60 minuutin joutuaika töissä tarkoitti torstaina 50 minuutin hiihtolenkkiä, tosin puskin jälkihikeä vielä hetken aikaa. Onneksi en ole jakkupukutöissä. Perjantaisin mietitään miehen kanssa kumpi tekee viikonloppuna, mitä ja milloin. Työmatkalenkkeily on ollut taas voimiss...

Näinä päivinä tunnen aina syvää kiitollisuutta: Pitkä talvi on vihdoin taittunut kevääksi. Hetken aikaa saamme lepoa kireistä pakkasista, liukkaista ajokeleistä, tuulilasin hinkkaamisesta, kodin lämmityksestä, pimeydestä ja lumitöistä. Valoa riittää pitkälle iltaan, viime päivinä myös lämpöasteita. Hanget hupenevat vauhdilla ja linnut laulavat. Toki meillä on vielä hyvin paksu lumihanki, mutta olen jo oppinut uskomaan siihen että hangen allakin on elämää! Viime keväänä löysin puutarhastani lumen alla kukkivan esikon. Nyt nautimme siitä, mitä elämä Lapissa parhaimmillaan on: valoa ja iloa heräävästä keväästä.

Tiistaina kävelin työmatkat, 2 x 35 min Keskiviikkona kävin hiihtämässä 50 min Perjantaina kävelin työmatkat, 2 x 35 min Sunnuntaina hiihdin 2h 53 min (26.5 km) Minulta jäi paikallinen laturetki väliin muutama viikko sitten, ja olin ajatellut että käyn hiihtämässä saman reitin jossain vaiheessa. Sunnuntaina oli minun vuoroni liikkua, joten ajattelin että tästä ei enää keli ja olosuhteet parane. Latu oli kyllä jäinen ja kova, eikä skin-suksia meinannut saada pitämään. Pääsin kuitenkin lenkin ympäri hyvävointisena ja kohtuullisen hyvään aikaan. Aivan hyvä liikuntaviikko :)

4.02 herään siihen että pääni kelaa työasioita vimmatulla tahdilla. Töissä on ollut tiukka viikko, ja sen vuoksi adhd-oireeni ovat taas ottaneet niskalenkin minusta. Aivoni eivät lepää. 5.50 kello soi, painan torkulle ja nukahdan. 6.00 uusi yritys, tällä kertaa herään ja nousen saman tien sängystä. 7.15 ulkovaatteet niskaan, miehen kanssa pikaisesti päivän aikataulujen sopimista. Sitten painelen ulos erittäin märkään räntäsateeseen. 13.30 mies tuo lapsen ja rattaat minulle töihin, hän menee poikkeuksellisesti iltavuoroon joten suoritamme hoitovastuun vaihdon lennosta työpaikkani pihassa. 14.15 lapsi rattaisiin ja kotia kohti. Hienoinen päänsärky jyskyttää toispuoleisena, mutta ajattelen sen katoavan ulkona. Hyvin pian käy selväksi, että rattaat ovat todellakin idioottimainen valinta, sillä sohjoa on paljon . Sivutiet ovat pahimmassa kunnossa, joten hyvästi lyhyin reitti. Siinä vaiheessa v-käyrä käy jo sen verran korkealla että tiedän sortuvani kauppareis...