Aina välillä päädyn pohtimaan miksi bloggaan, kun samanlaisia blogeja on maailma ainakin erilaiset blogiportaalit täynnä? Siis blogeja, joissa ihmiset kertovat liikkumisesta ja laihduttamisesta. Ketä edes kiinnostaa lukea jonkun nobodyn liikuntapäiväkirjoja ja (lähes säälittävää) räpistelyä rasvaprosentin kuristamisen epätoivoiselta haiskahtavassa suossa?
Kuka jaksaa lukea blogia, johon kuvat räpsitään puhelimella, jossa ei hehkuteta mainosnäkyvyyttä vastaan saatuja tavaroita tai elämä ei ole ainaista kiiltokuvaa. Itse asiassa yllättävän moni. Oma motiivini kirjoittamiseen ja ajatusten julkaisemiseen on puhtaasti tarve saada mietteitä, asioita ja pohdintoja päästä ulos. Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee "ääneenajattelua" ja keskustelua jotta pohdinnat tulevat valmiiksi.
No jos ihmisellä on halu ja tarve kirjoittaa, miksi sitä ei voi tehdä kotona päiväkirjan parissa? Niin, tätäkin olen pohtinut. Olen päätynyt siihen lopputulemaan, että jos on olemassa sellainen pieni mahdollisuus että joku joskus ilahtuu, saa vertaistukea tai jopa pureskeltuja vinkkejä erilaisista asioista, niin silloin minun kannattaa purkaa ajatukseni julkisiksi.
Olen minä miettinyt lisänäkyvyyden hankkimista liittymällä Instagramiin, suostumalla minulle ehdotettuihin yhteistyötarjouksiin ja työstämällä itsestäni jotenkin mielenkiintoisemman somehahmon. Mutta kun minä en halua mukaan Instaan (vietän nytkin aikaa ihan liikaa puhelin kourassa), enkä halua tehdä yhteistyötä "hinnalla millä hyvänsä" esittelemällä asioita, jotka eivät sovi elämäntyyliini. Enkä varsinkaan halua antaa itsestäni yhtään todellisuutta "silotellumpaa" kuvaa.
Asiat on just nyt tosi hyvin. Minä kirjoitan, koska minä haluan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)