Siirry pääsisältöön

Täysin liikkumaton viikko 16

Ei tullut reippaita kävelylenkkejä, ei pilatesta, pyöräilyä eikä työmatkaliikuntaa. Tuli työmatka, vatsatauti, flunssa ja 400g plussaa ;)


Maanantain olin ajatellut jo ennakkoon lepopäiväksi, sillä olin silloin työmatkalla. 7.15 lähtö ja 18.00 paluu. Lapsi roikkui illan kaulassa ikäväänsä, eipä siinä enää paljoa lenkkeillä. Illalla alkoi kaktusta työntymään poskionteloon ja reippaalla kädellä annostellun sinkkimäärän jälkeen jäin odottavalle kannalle.

Tiistaina kohtasin jonkin itseäni suuremman basillin ja vietin hehkeän aamuhetken vessassa. Mies jo tapaili ambulanssia pihaan, olin jonkinlaisessa kipushokissa. Siitä se kramppi helpotti kyllä, mutta lämmintä ruokaa maistelin vasta illalla seitsemän maissa. Syylliseksi epäilen edellisen päivän reissusyömisiä.


Keskiviikkona alkoi kuviot flunssan kanssa kirkastumaan, kun nenä alkoi vuotamaan reippaasti. Sitä onkin sitten kestänyt tähän päivään saakka. Löin lenkkarit naulaan sillä en halunnut riskeerata tämän päivän korkeakylttyyristä esiintymistä, laulua luvassa! Mies sairastaa samaan aikaan omaa tautiansa ja puskee nenän kautta ulos vihreää tavaraa. Olen loppujen lopuksi tainnut päästä aika vähällä.


Toivottavasti ensi viikko tuo mukanaan terveyttä ja liikuntaa tähän talouteen!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pikadieetti

Olen elossa! Tasan vuorokausi sitten vatsastani kaivettiin kuulemma reilun kilon verran "tavaraa". Leikkaus kesti yli kolme tuntia, ja se meni kuulemma hyvin. Illalla pääsin osastolle, ja olen hiljalleen päässyt eroon erinäisistä kehostani roikkuvista piuhoista. Kipuja on, mutta pärjään. Olisin päässyt jo tänään kotiin, mutta en minä voi harkitakaan lähtemistä tässä kunnossa. Jalkeille nouseminen on työn ja tuskan takana, selviän juuri ja juuri vessareissuista. Paluukyydiksi tarjosivat linja-autoa , edelleen. En voi edes kuvitella mitä siitä tulisi. Kaverini lupasi poimia minut huomenna kyytiinsä. Eniten ihmettelen sitä, miten nopeasti kunto voi romahtaa ja liikkuminen vaikeutua huomattavasti. Aktiivisesta liikkujasta täysin autettavaksi käden käänteessä. Ei pysty ymmärtämään, ja tuntuu vaikealta hyväksyä. Kyljenkääntöä odotellessa!
Lähetä kommentti
Lue lisää