Siirry pääsisältöön

Täysin liikkumaton viikko 16

Ei tullut reippaita kävelylenkkejä, ei pilatesta, pyöräilyä eikä työmatkaliikuntaa. Tuli työmatka, vatsatauti, flunssa ja 400g plussaa ;)


Maanantain olin ajatellut jo ennakkoon lepopäiväksi, sillä olin silloin työmatkalla. 7.15 lähtö ja 18.00 paluu. Lapsi roikkui illan kaulassa ikäväänsä, eipä siinä enää paljoa lenkkeillä. Illalla alkoi kaktusta työntymään poskionteloon ja reippaalla kädellä annostellun sinkkimäärän jälkeen jäin odottavalle kannalle.

Tiistaina kohtasin jonkin itseäni suuremman basillin ja vietin hehkeän aamuhetken vessassa. Mies jo tapaili ambulanssia pihaan, olin jonkinlaisessa kipushokissa. Siitä se kramppi helpotti kyllä, mutta lämmintä ruokaa maistelin vasta illalla seitsemän maissa. Syylliseksi epäilen edellisen päivän reissusyömisiä.


Keskiviikkona alkoi kuviot flunssan kanssa kirkastumaan, kun nenä alkoi vuotamaan reippaasti. Sitä onkin sitten kestänyt tähän päivään saakka. Löin lenkkarit naulaan sillä en halunnut riskeerata tämän päivän korkeakylttyyristä esiintymistä, laulua luvassa! Mies sairastaa samaan aikaan omaa tautiansa ja puskee nenän kautta ulos vihreää tavaraa. Olen loppujen lopuksi tainnut päästä aika vähällä.


Toivottavasti ensi viikko tuo mukanaan terveyttä ja liikuntaa tähän talouteen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...

Lomalla viimeinkin..

.. voin ottaa iisimmin! Näihin tunnelmiin päätän blogihiljaisuuden ja palaan takaisin eetteriin.  Meikäläisen työnkuvan kiireisin kausi ajoittuu aina tuohon toukokuulle, ja silloin ei kauheasti ole aikaa eikä energiaa tehdä yhtään mitään erityistä ponnistelua vaativaa. Sitkeä "keuhkotauti" (no, ehkä vain virusperäinen keuhkoputkentulehdus) lamaannutti liikunnat ja pakotti minut vetämään astmalääkettä tupla-annostuksella. Siitä onneksi selvittiin kohtuullisen helposti, ehkä kiitos sen astmalääkkeen, jota tajusin alkaa vetämään heti taudin alkupuolella. Jostain syystä viimevuosina virukset ovat asettuneet keuhkoihini ja aiheuttaneet pitkäkestoisen yskän. Toukokuulle osui myös mökkeilyä, yksi eläinpuistoreissu ja yksi leidien humputtelureissu Helsinkiin. Sanoisinko että "Time Well Spent". Kotiin matkasi niin levännyt ja virkistynyt nainen, että näillä eväillä jaksaa elää kesän kotirouvana ja lapsenhoitajana aivan kevyesti. Edellisessä postaukse...