Siirry pääsisältöön

"Helppoahan sulla on kun olet noin hyväkuntoinen"

Olenpa taas päivänä muutamana saanut mm. työkavereiden keskuudessa osakseni otsikosta löytyvää ihmettelyä ja kommentointia. "Oi, oletpa sinä ollut taas reipas". Aina toisinaan huomaan ihmetteleväni mikä näitä kommentoijia vaivaa.


Ensinnäkin, hyvä kunto ei tule kenellekään ilmaiseksi. Sen eteen pitää tehdä töitä. Minun elämäntilanteessani kuntoilun eteen pitää tehdä tuplasti töitä, sillä minun täytyy suunnitella viikon liikunnat etukäteen ja miettiä lapsen hoitoajat, vaihtovaatteet, suihkussakäymiset, rattaat, eväät jne. Arjen sirpaleisuuden vuoksi joudun nipistämään kuntoiluaikaa sieltä, mistä liikuntaa harrastamattomat tai normaalimpaa arkea elävät ihmiset eivät edes tajua aikaa olevan otettavissa. 60 minuutin joutuaika töissä tarkoitti torstaina 50 minuutin hiihtolenkkiä, tosin puskin jälkihikeä vielä hetken aikaa. Onneksi en ole jakkupukutöissä. Perjantaisin mietitään miehen kanssa kumpi tekee viikonloppuna, mitä ja milloin. Työmatkalenkkeily on ollut taas voimissaan kuluneella viikolla. Seitsemän jälkeen kun lähtee kävelemään, niin ehtii hyvin suihkun kautta töihin.

kavereita työmatkan varrella
Toisekseen, hyvä kunto, liikkuminen ja ulkoilu ovat asioita, jotka ovat jokaisen saavutettavissa. Hyvin moni ihmettelijä voisi jättää auton kotiin ja tulla töihin kävellen tai pyörällä. Samalla hoituisi päivän liikunnat, kunto kasvaisi ja mieli piristyisi. Ei tarvitsisi enää illalla lähteä liikkumaan, silloin kun en ainakaan itse pysty vastustamaan sohvan kutsua. Ilmeisesti ihmiset eivät vain huomaa mahdollisuuksia lähellään, sillä tavat istuvat tiukassa. Liikunta ei ole vain harvojen ihmisten etuoikeus.


Kolmanneksi, minun liikkumiseni ei ole huomionhakua, erikoisuuden tavoittelua saati edes pakkomielteistä. Määrittelisin itseni ehkä sanoilla "tavoitteellinen kuntoilija", ja silloin on liikuttava  nyt jos meinaa liikkua myös tulevaisuudessa. Jos emme eläisi tällaista arkea, kulkisin varmaan tyytyväisenä autolla töihin ja kävisin ehkä lenkillä töiden jälkeen. Luultavasti oikeasti en jaksaisi lähteä töiden jälkeen enää mihinkään. Luulen, että olen tällä hetkellä ja tällä konseptilla oikeasti sekä ajankäytön että treenimäärieni huipulla.

Suosittelen jokaiselle tehoa lisää haluavalle kokeilemaan just näin hullua lapsiperhearkea! :D
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks...
Lähetä kommentti
Lue lisää