Siirry pääsisältöön

"Helppoahan sulla on kun olet noin hyväkuntoinen"

Olenpa taas päivänä muutamana saanut mm. työkavereiden keskuudessa osakseni otsikosta löytyvää ihmettelyä ja kommentointia. "Oi, oletpa sinä ollut taas reipas". Aina toisinaan huomaan ihmetteleväni mikä näitä kommentoijia vaivaa.


Ensinnäkin, hyvä kunto ei tule kenellekään ilmaiseksi. Sen eteen pitää tehdä töitä. Minun elämäntilanteessani kuntoilun eteen pitää tehdä tuplasti töitä, sillä minun täytyy suunnitella viikon liikunnat etukäteen ja miettiä lapsen hoitoajat, vaihtovaatteet, suihkussakäymiset, rattaat, eväät jne. Arjen sirpaleisuuden vuoksi joudun nipistämään kuntoiluaikaa sieltä, mistä liikuntaa harrastamattomat tai normaalimpaa arkea elävät ihmiset eivät edes tajua aikaa olevan otettavissa. 60 minuutin joutuaika töissä tarkoitti torstaina 50 minuutin hiihtolenkkiä, tosin puskin jälkihikeä vielä hetken aikaa. Onneksi en ole jakkupukutöissä. Perjantaisin mietitään miehen kanssa kumpi tekee viikonloppuna, mitä ja milloin. Työmatkalenkkeily on ollut taas voimissaan kuluneella viikolla. Seitsemän jälkeen kun lähtee kävelemään, niin ehtii hyvin suihkun kautta töihin.

kavereita työmatkan varrella
Toisekseen, hyvä kunto, liikkuminen ja ulkoilu ovat asioita, jotka ovat jokaisen saavutettavissa. Hyvin moni ihmettelijä voisi jättää auton kotiin ja tulla töihin kävellen tai pyörällä. Samalla hoituisi päivän liikunnat, kunto kasvaisi ja mieli piristyisi. Ei tarvitsisi enää illalla lähteä liikkumaan, silloin kun en ainakaan itse pysty vastustamaan sohvan kutsua. Ilmeisesti ihmiset eivät vain huomaa mahdollisuuksia lähellään, sillä tavat istuvat tiukassa. Liikunta ei ole vain harvojen ihmisten etuoikeus.


Kolmanneksi, minun liikkumiseni ei ole huomionhakua, erikoisuuden tavoittelua saati edes pakkomielteistä. Määrittelisin itseni ehkä sanoilla "tavoitteellinen kuntoilija", ja silloin on liikuttava  nyt jos meinaa liikkua myös tulevaisuudessa. Jos emme eläisi tällaista arkea, kulkisin varmaan tyytyväisenä autolla töihin ja kävisin ehkä lenkillä töiden jälkeen. Luultavasti oikeasti en jaksaisi lähteä töiden jälkeen enää mihinkään. Luulen, että olen tällä hetkellä ja tällä konseptilla oikeasti sekä ajankäytön että treenimäärieni huipulla.

Suosittelen jokaiselle tehoa lisää haluavalle kokeilemaan just näin hullua lapsiperhearkea! :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…