4.02 herään siihen että pääni kelaa työasioita vimmatulla tahdilla. Töissä on ollut tiukka viikko, ja sen vuoksi adhd-oireeni ovat taas ottaneet niskalenkin minusta. Aivoni eivät lepää.
5.50 kello soi, painan torkulle ja nukahdan.
6.00 uusi yritys, tällä kertaa herään ja nousen saman tien sängystä.
7.15 ulkovaatteet niskaan, miehen kanssa pikaisesti päivän aikataulujen sopimista. Sitten painelen ulos erittäin märkään räntäsateeseen.
13.30 mies tuo lapsen ja rattaat minulle töihin, hän menee poikkeuksellisesti iltavuoroon joten suoritamme hoitovastuun vaihdon lennosta työpaikkani pihassa.
14.15 lapsi rattaisiin ja kotia kohti. Hienoinen päänsärky jyskyttää toispuoleisena, mutta ajattelen sen katoavan ulkona. Hyvin pian käy selväksi, että rattaat ovat todellakin idioottimainen valinta, sillä sohjoa on paljon. Sivutiet ovat pahimmassa kunnossa, joten hyvästi lyhyin reitti. Siinä vaiheessa v-käyrä käy jo sen verran korkealla että tiedän sortuvani kauppareissuun, tämä taistelu on jo hävitty. Pahenevassa päänsäryssä haen itselleni palkaksi jäätelöä. Ja Pringlesiä. Hyvä minä!
18.15 viestitän miehelle olevani migreenissä. Se tästä enää puuttuu!
20.07 kuin ihmeen kaupalla selviän kunnialla lapsen iltatoimista, ja lapsi nukkuu ihan "oikeassa aikataulussa"
23.37 lääke alkaa hiljalleen vaikuttaa ja luisun uneen
Jos joku kysyisi millainen päivä minulla oli, en ole enää ihan varma vastaisinko sen normaalin "ihan hyvä".
Pitäisikö joskus kokeilla puhua totta?
Pitäisikö joskus kokeilla puhua totta?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)