Havahduin tässä noin viikko sitten siihen faktaan, että Jukolan viesti on aivan nurkan takana - ja minä en ole kunnossa. Tiedätkö, vähän sama fiilis kuin että tajuat toukokuun loppupuolella että samat kirotut läskimakkarat istuu edelleen tukevasti vyötäröllä ja kesä on jo tullut. Ei tässä siis muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Vähän sama kuin vetää kaalikeittodieetti ennen firman pikkujouluja. Juostava on!
Maanantaina vedin lyhyen, kuntoon nähden kovavauhtisen ja yllättävän ihanalta tuntuneen vajaan puolen tunnin täräyksen. Jalat rullasivat ja kuulokkeissa Meiju Suvas käski puremaan itseään. Tiedoksi: Olen vasta juuri äsken löytänyt kammottavan iskelmähumpan juoksumusiikiksi. Ai että! Hiukan fiilistä latisti alkulämmittelyssä napsahtanut takareisi, mutta en jaksanut antaa sille painoarvoa.
Keskiviikkona 1h 15 min hidasta hölköttelyä. Vähän uusia reittejä, tai no vanhojen tuttujen maastojen yhdistelyä uudella tavalla. Takareisi vaivasi jonkin verran, melkein käännyin jo alkumatkasta takaisin. Lenkin jälkeen paikansin ongelman kaksipäiseen reisilihakseen, ja hoidin ongelmaa sählypallolla hieroen. Perjantaina juoksin hyvän työkaverini kanssa peruspinkaisun. Vähän reilu tunti siinä taisi mennä. Juoksukärryssä nukkuva 16 kg lisäpaino lisäsi sykettä jonkin verran, mutta en jaksanut välittää siitä. Jalat olivat selvästi väsyneet, sillä olin riehunut kaksi päivää puutarhahommissa.
Tänään, eli sunnuntaina juoksin viikon neljännen lenkin. Maastossa lönköttelin vesisateessa polkuja pitkin 10 km, aikaa meni vähän alle 1.5 h. Mitään tietoa ei ollut sykkeistä, sillä minulla oli vain miehen mittari ranteessa mittaamassa matkaa. Fiilis oli kuitenkin edelleen erinomainen, olisin voinut jatkaa vielä paljon pidemmällekin. Takareiden ongelma on poistunut, hip hurraa!
Tämän hetken tuntuma juoksukunnosta on yllättävän hyvä. Ehkä pikadieetti puree ja "pikkumusta sopii lauantaina päälle"?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)