Siirry pääsisältöön

Viikon neljäs juoksulenkki


Havahduin tässä noin viikko sitten siihen faktaan, että Jukolan viesti on aivan nurkan takana - ja minä en ole kunnossa. Tiedätkö, vähän sama fiilis kuin että tajuat toukokuun loppupuolella että samat kirotut läskimakkarat istuu edelleen tukevasti vyötäröllä ja kesä on jo tullut. Ei tässä siis muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Vähän sama kuin vetää kaalikeittodieetti ennen firman pikkujouluja. Juostava on!


Maanantaina vedin lyhyen, kuntoon nähden kovavauhtisen ja yllättävän ihanalta tuntuneen vajaan puolen tunnin täräyksen. Jalat rullasivat ja kuulokkeissa Meiju Suvas käski puremaan itseään. Tiedoksi: Olen vasta juuri äsken löytänyt kammottavan iskelmähumpan juoksumusiikiksi. Ai että! Hiukan fiilistä latisti alkulämmittelyssä napsahtanut takareisi, mutta en jaksanut antaa sille painoarvoa.


Keskiviikkona 1h 15 min hidasta hölköttelyä. Vähän uusia reittejä, tai no vanhojen tuttujen maastojen yhdistelyä uudella tavalla. Takareisi vaivasi jonkin verran, melkein käännyin jo alkumatkasta takaisin. Lenkin jälkeen paikansin ongelman kaksipäiseen reisilihakseen, ja hoidin ongelmaa sählypallolla hieroen. Perjantaina juoksin hyvän työkaverini kanssa peruspinkaisun. Vähän reilu tunti siinä taisi mennä. Juoksukärryssä nukkuva 16 kg lisäpaino lisäsi sykettä jonkin verran, mutta en jaksanut välittää siitä. Jalat olivat selvästi väsyneet, sillä olin riehunut kaksi päivää puutarhahommissa.


Tänään, eli sunnuntaina juoksin viikon neljännen lenkin. Maastossa lönköttelin vesisateessa polkuja pitkin 10 km, aikaa meni vähän alle 1.5 h. Mitään tietoa ei ollut sykkeistä, sillä minulla oli vain miehen mittari ranteessa mittaamassa matkaa. Fiilis oli kuitenkin edelleen erinomainen, olisin voinut jatkaa vielä paljon pidemmällekin. Takareiden ongelma on poistunut, hip hurraa!


Tämän hetken tuntuma juoksukunnosta on yllättävän hyvä. Ehkä pikadieetti puree ja "pikkumusta sopii lauantaina päälle"?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...

Kesä 2018

Blogi on päivittynyt viimeksi juhannuksena, ja siitä on nyt luvattoman kauan aikaa. Olen ollut nämä kaksi kuukautta niin lomalla, että en vain ole jaksanut tarttua tietokoneeseen. Nyt eletään kuitenkin taas meille normaalia arkea, joten ehkä siirrymme pikakelauksella tähän päivään? Juhannuksen jälkeen sain vieraaksi parhaan ystäväni etelästä. Enemmän tuli kyllä syötyä ja puhuttua kuin liikuttua, ja se teki niiiiin hyvää! Yhden päivän vietimme Pyhällä tunturissa retkeillen, se oli hieno reissu! Itse sain lisähaastetta kun kannoin 16 kg painavaa lasta kantorepussa herkullisessa 26 asteen lämmössä. Ystäväni vierailun jälkeen lähdin lapsukaisen kanssa sukulaisiin etelämmäs. Siellä kävin juoksemassa n. 8 km (?) lenkin, jonka jälkeen jouduin toteamaan, että jalkani ei kestä nyt yhtään juoksemista vaan Pyhä-Luostolla juoksemalla hankittu kipu ilmestyi aina uudelleen. Juoksu siis siirtyi telakalle, samoin kaikki suunnitelmat ja haaveet tulevista juoksutapahtumista. Yht...