Siirry pääsisältöön

Koneiston viritys - ryhtiä ruokavalioon

Kirjoittelin tässä taannoin kokemastani terveysherätyksestä, jonka äärelle ajauduin huonosti voivan kehoni vuoksi. Liikunta oli sairastamisen takia nollassa ja työstressi ajoi minut himoitsemaan sokeria, jota syötyäni meinasin melkein nukahtaa istualleni. Aikamoinen oravanpyörä! Olen aiemmin pystynyt boostaamaan sokerinsietokykyäni liikunnalla, mutta nyt tuntui siltä että haima paukahtaa hetkenä minä hyvänsä. Stressi on kammottava seuralainen, koska yritän lievittää ylikierroksilla käyvää päätäni sokerilla.


Liikuntaa en pystynyt keuhkoputkentulehdusta sairastaessa lisäämään, mutta syömisiä pystyin muuttamaan. Suurin ongelmani on aina ollut se, että en vain syö järkevää ruokaa säännöllisin väliajoin, vaan korvaan aterioita leivällä tai herkuilla. Kammottavaa. Ensimmäiseksi otin listalle ateriarytmin korjaamisen. Pyrin nykyään syömään viisi ateriaa päivässä, jokainen oikealla kaavalla koostettuna. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä jo yksinään paransi vointiani todella paljon ollen näin kaikista tärkein tekijä ruokarempassa.


Makeanhimo katosi kokonaan kun söin säännöllisesti ja hyvin. Aluksi jätin leivät ja muut hiilarilähteet kokonaan pois, mutta liikunnan palatessa ohjelmaan olen lisännyt maltillisesti riisiä ja leipää. Palautumiseni on heikkoa jos vedän menemään matalilla hiilareilla, sydän jyskyttää, jalat on jatkuvasti hapoilla ja olo on tukala. Se on näköjään  joko kunnolla liikuntaa tai matalat hiilarit, molempia en voi saada. Toki ajoitan hiilareiden syömistä liikkumisten yhteyteen.


Veden juominen oli vielä töissä todella helppoa, sillä puhetyöläisenä pidän mielelläni vettä käden ulottuvilla. Nyt lomalla riittävä vedenjuonti on tuntunut haastavalta, jotenkin se ei istu yhtä luontevasti arkeen. Vitamiineja yritän muistaa napata joka päivä. Monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja d-vitamiinia. Uusin hankinta on d-vitamiinisuihke, jännää.

Näiden pienien muutosten vaikutus terveyteeni ja hyvivointiini on ollut valtava! Jaksan touhuta puutarhassa, lenkkeillä, leikkiä lapsen kanssa jne. Tasaisena pysyvä verensokeri tekee helposti räiskähtelevästä naisesta ihan leppoisan tyypin! ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...

Lomalla viimeinkin..

.. voin ottaa iisimmin! Näihin tunnelmiin päätän blogihiljaisuuden ja palaan takaisin eetteriin.  Meikäläisen työnkuvan kiireisin kausi ajoittuu aina tuohon toukokuulle, ja silloin ei kauheasti ole aikaa eikä energiaa tehdä yhtään mitään erityistä ponnistelua vaativaa. Sitkeä "keuhkotauti" (no, ehkä vain virusperäinen keuhkoputkentulehdus) lamaannutti liikunnat ja pakotti minut vetämään astmalääkettä tupla-annostuksella. Siitä onneksi selvittiin kohtuullisen helposti, ehkä kiitos sen astmalääkkeen, jota tajusin alkaa vetämään heti taudin alkupuolella. Jostain syystä viimevuosina virukset ovat asettuneet keuhkoihini ja aiheuttaneet pitkäkestoisen yskän. Toukokuulle osui myös mökkeilyä, yksi eläinpuistoreissu ja yksi leidien humputtelureissu Helsinkiin. Sanoisinko että "Time Well Spent". Kotiin matkasi niin levännyt ja virkistynyt nainen, että näillä eväillä jaksaa elää kesän kotirouvana ja lapsenhoitajana aivan kevyesti. Edellisessä postaukse...