Siirry pääsisältöön

Koneiston viritys - ryhtiä ruokavalioon

Kirjoittelin tässä taannoin kokemastani terveysherätyksestä, jonka äärelle ajauduin huonosti voivan kehoni vuoksi. Liikunta oli sairastamisen takia nollassa ja työstressi ajoi minut himoitsemaan sokeria, jota syötyäni meinasin melkein nukahtaa istualleni. Aikamoinen oravanpyörä! Olen aiemmin pystynyt boostaamaan sokerinsietokykyäni liikunnalla, mutta nyt tuntui siltä että haima paukahtaa hetkenä minä hyvänsä. Stressi on kammottava seuralainen, koska yritän lievittää ylikierroksilla käyvää päätäni sokerilla.


Liikuntaa en pystynyt keuhkoputkentulehdusta sairastaessa lisäämään, mutta syömisiä pystyin muuttamaan. Suurin ongelmani on aina ollut se, että en vain syö järkevää ruokaa säännöllisin väliajoin, vaan korvaan aterioita leivällä tai herkuilla. Kammottavaa. Ensimmäiseksi otin listalle ateriarytmin korjaamisen. Pyrin nykyään syömään viisi ateriaa päivässä, jokainen oikealla kaavalla koostettuna. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä jo yksinään paransi vointiani todella paljon ollen näin kaikista tärkein tekijä ruokarempassa.


Makeanhimo katosi kokonaan kun söin säännöllisesti ja hyvin. Aluksi jätin leivät ja muut hiilarilähteet kokonaan pois, mutta liikunnan palatessa ohjelmaan olen lisännyt maltillisesti riisiä ja leipää. Palautumiseni on heikkoa jos vedän menemään matalilla hiilareilla, sydän jyskyttää, jalat on jatkuvasti hapoilla ja olo on tukala. Se on näköjään  joko kunnolla liikuntaa tai matalat hiilarit, molempia en voi saada. Toki ajoitan hiilareiden syömistä liikkumisten yhteyteen.


Veden juominen oli vielä töissä todella helppoa, sillä puhetyöläisenä pidän mielelläni vettä käden ulottuvilla. Nyt lomalla riittävä vedenjuonti on tuntunut haastavalta, jotenkin se ei istu yhtä luontevasti arkeen. Vitamiineja yritän muistaa napata joka päivä. Monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja d-vitamiinia. Uusin hankinta on d-vitamiinisuihke, jännää.

Näiden pienien muutosten vaikutus terveyteeni ja hyvivointiini on ollut valtava! Jaksan touhuta puutarhassa, lenkkeillä, leikkiä lapsen kanssa jne. Tasaisena pysyvä verensokeri tekee helposti räiskähtelevästä naisesta ihan leppoisan tyypin! ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks