Juhannusviikon juoksentelut

Jukolasta palattuani nukuin kotona ruhtinaalliset 7 tuntia ja suuntasin maanantaina mökille, jonne mies ja lapsi olivat jo menneet edeltä. Miehellä oli menossa ensimmäinen ja viimeinen lomaviikko (no joo, on sitä toinenkin viikko, mutta elokuussa hän kuulemma sorsastaa), joten ajattelin käyttää aikaa hyödyksi ja juosta vähän enemmän kuin normaaleina viikkoina. Koska mökillä oltiin, olin suunnitellut käyväni Pyhä-Luoston maastoissa yhden vähän pidemmän polkulenkin ja siihen päälle sitten tietysti sitä ikuista peekoota.

Maanantain käytiin vielä lepäilyyn, mutta tiistaina kävin "ajamassa karstat ulos koneesta". 12.12 km, 1.31 h, ja keskisyke aivan liian kova 159 bpm. Sykkeistä huomasi hyvin, että kroppa oli vielä melkoisessa ylirasitustilassa. Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä, joten annoin mennä enkä jaksanut isommin kriiseillä mistään.

Hiukan näkyy joo reissuväsymys naamasta.. :D

Torstaina juoksin seuraavan lenkin. Sen jäljiltä data olikin jo aivan säädyllistä tarkasteltavaa keskisykkeen ollessa itselleni ällistyttävän matala 135 bpm! Kilometrejä ei tietenkään kertynyt paljoa (6.36 km), mutta onnistuin lönköttelemään kohtuullisen hyvällä tekniikalla hitaasti ilman, että meno meni aivan laahustamiseksi.

Perjantaina lähdin valloittamaan Pyhä-Luoston polkuja, mutta en päässyt autolla kuin puolimatkaan, kun mies soitti minut takaisin. Lapsi oli oksentanut ja kärsinyt hetken aikaa jonkinasteisista hengitysongelmista, huh! Onneksi mistään vakavammasta ei lopulta ollut kyse, mutta loppu päivän vietimme tiiviisti kolmestaan. Perjantain lenkki vaihtui siis lauantaille, jolloin perhepoliittisista syistä juoksin vain kaupalta mökille, 7.25 km keskisykkeellä 141 bpm. Aivan kelvollinen lönkötys, vaikka maantien laitaa jouduinkin juoksumaan.

Sunnuntaina oli sitten minun vuoroni toteuttaa kauan haaveilemani kunnon polkujuoksulenkki kansallispuistossa. Reitiksi olin valinnut 12 km pitkäksi mainostetun Rykimäkeron reitin, joka pienien harha-askelien jälkeen laajeni lopulta 13.5 kilometrin mittaiseksi. Reitille mahtui nousua, laskua, kivikkoa, soraa, pitkospuita, hikeä silmissä ja maitohappoja jaloissa.

Rillit huurussa ja hikeä silmissä :D

Ensimmäiset kaksi kilometriä olin aivan sarvi otsassa ja valmis kääntymään takaisin. Askellus ei toiminut entiseen malliin (no daa, onko ihme jos juoksee yleensä sileällä???) ja meno tuntui vaan jotenkin hankalalta. Sitten iskin luurit päähän (mikä pyhäinhäväistys kansallispuistossa! :D) ja jatkoin tyytyväisenä matkaani. Olin harkinnut koko ajan pienen lisälenkin juoksemista, mutta jostain syystä lisälenkin reittiopasteet eivät auenneet minulle enkä jaksanut alkaa illalla yksin kokeilemaan onneani. Siitä tuli tuo ylimääräiset 1.5 km.

Kuten kuvasta näkyy, reitillä riitti jonkin verran nousua. Olen älyttömän iloinen siitä, että jaksoin painaa vauhdilla eteenpäin enkä jäänyt ylämäkiin kävelemään. Syke tietysti oli nousuissa aika kova (max 178 bpm), mutta keskisyke koko lenkillä oli "vain" 156 bpm. Aikaa koko kierrokseen meni 2.07 h, mikä oli itselleni tuossa maastossa aivan ok tahti. En missään vaiheessa ajatellut juosta kelloa vastaan, joten tämä aika tuntui jo mukavalta.

Yksi Luoston Ametistikaivoksen porteista

Rykimäkurun reissu oli itselleni eräänlaisen unelman täyttymys. Muistan, kun ehkä 10 vuotta sitten eräs tuttava kertoi käyvänsä juoksemassa vaelluspoluilla, ja sehän iski minuun lujaa! Ei siihen aikaan puhuttu juuri polkujuoksusta. Silloin ajattelin, että tuota minäkin haluan joskus kokeilla! Ja olihan se siistiä, siis juosta niissä maastoissa missä ihmiset yleensä taivaltavat rinkka selässä päivämatkoja.

Aivan "ilmaiseksi" en tätä reissua kuitenkaan tehnyt, sillä eilen (maanantaina) heräsin siihen, että oikean jalan sisäpuolisen kehräsluun viereen sattuu. Auts. Hysteerinen minä diagnosoi itselleen jo jonkin pahemman luokan rasitusvamman rangaistuksena viikon juoksuista. Se järkevä minä laittaa (ainakin toistaiseksi) kivun kivikossa juoksemisen piikkiin. Ehkä jalkateräni kiertyi epätasaisuuden vuoksi normaalia enemmän ulospäin ja nilkan sisäosa rasittui? Joka tapauksessa olen ollut nyt kaksi päivää hyvinkin levossa. Muita tuntemuksia ei jalkoihin tullut, sitä pidän hyvänä merkkinä.

Kaikkiaan juhannusviikolla tuli juostua (muutama sata metriä vaille) 40 km. Aika hieno tapa juhlistaa keskikesää!