Salajuoksija!

No niin, tulen ulos kaapista ja tunnustan nyt julkisesti että olen Salajuoksija! Vastoin fysioterapeutilta saamiani ohjeita, kokeilin päivänä kauniina kotimatkalla juoksua rattaiden kanssa. Alamäkeen. Tuntui kauhealta ja luulin kuolevani. Takapuolikin hyllyi omituisesti. Mahassa, lantiossa ja lantionpohjassa tuntui sitä vastoin oikein hyvältä, enkä saanut minkäänlaisia jälkituntemuksia osakseni. Pissakaan ei lirahtanut ;)

Hyvistä kokemuksista huumaantuneena lisäsin kotimatkoille juoksua aina muutaman pätkän, pari sataa metriä kerrallaan. Hiljalleen alkoi askellus taas löytymään, ja se pyllykin lakkasi hyllymästä. Ensimmäisen hölkän ja kävelyn yhdistelmän tein kaverini kanssa viikonloppuna (juoksuhaaste nro 10), ja varsinaisen, enemmän hölkkää kuin kävelyä sisältäneen lenkin teimme toukokuun ensimmäistä päivää juhlistaen. 7.25 km ja 1.07 h. Hidasta tietysti, kun käveltyäkin tuli, mutta jostain se on taas aloitettava. Tuntuma oli erinomainen ja olisin jaksanut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Aion käyttää tämän toukokuun alun (ehkä kolme ensimmäistä viikkoa?) kehon totuttamiseen taas juoksuun yhdistelemällä kävelyä ja hölkkää. Loppukuusta aloitan sitten varsinaisen juoksuharjoittelun, ja ensimmäinen koitos onkin sitten viikkoa ennen juhannusta Jukolan viestissä.

Mietin asian niinkin, että jos lykkään hölköttelyn aloitusta sinne alun perin luvattuun kesäkuun alkuun, saan todennäköisesti osakseni vähintään rasitusvammoja liian innokkaasta aloituksesta. Ehkä on parempi hissutella koneisto taas käyntiin kuin lähteä kertarysäyksellä juoksutreenin pariin. Salille ajattelin palata vasta kesällä, ajatus tangon kanssa kyykkäämisestä ei tunnu yhtään hyvältä just nyt. Luotan siihen, että keho kertoo mihin se on valmis!