Koko aikuisikäni kestänyt laihdutushistoria on kulkenut tällä samalla kaavalla: 1. Dieetti alkaa 2. Liisukka repsahtaa sokeriin 3. Dieetti päättyy 4. Sitten syödään! Tätä neljän kohdan menetelmää olen sitten toistanut sekä paremmalla että huonommalla onnella, syklin kestoa vaihdellen.
 |
| Pieni hetki nautintoa. |
Kuluneen talven aikana olen tehnyt jotain toisin. En ole aloittanut (ehkä) yhtään dieettiä, vaan olen kehittänyt itselleni menetelmän nimeltä "Kuin kissa seinällä". Se tarkoittaa sitä yksinkertaista metodia jossa sitkeästi aina ja joka päivä pyrin kiinnittämään huomiota parempiin valintoihin niin ruokailun kuin liikunnankin osalta. Herkuttelen kohtuudella enkä koe morkkista mistään. Tällä metodilla olen saanut painon hinattua pysyvästi max n. 70 kg tuntumaan, joka tarkoittaa pitkällä tähtäimellä vähintään 3.5 kg pudotusta. Aiemmin kohtien 4. ja 1. välillä paino oli aina n. 74 kg nurkilla.
 |
| Parempi valinta kauppareissulle :) |
Kissa ja seinä liittyvät tähän metodiin sillä tavalla että muistutan itseäni aina mielikuvissa kissasta, joka on hypännyt seinälle ja pitää sitkeästi kynsillään tapetista kiinni. Jos kissa irrottaa otteensa, se putoaa. Minulle käy samoin, jos hellitän jatkuvista paremmista valinnoista.
 |
| Kuva täältä |
Aivoilleni tämä on ollut äärimmäisen rankkaa. ADHD-ihmisenä olen tottunut siihen, että elämä on jatkuvaa vuoristorataa, johon kuuluu olennaisena osana vuorotellen sekä ruoasta kieltäytyminen että lähes holtiton mässäily. Mikään ei ole minulle niin vaikeaa kuin toistaa ja noudattaa rutiineja, varsinkin jos koen ne tylsäksi ja tietynlaista elämänlaatua heikentäväksi. Vaikka välillä jopa inhoan itseäni (koska en salli toisen puoleni sortua mässäilemään), joutuu jokainen puoleni (heh!) kuitenkin yhteen ääneen toteamaan että tämä on tehnyt minulle mielettömän hyvää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)