Olin suunnitellut että toteutan juoksuhaasteen kohdan 12 "Juokse työmatka" keskiviikkoaamuna. Fiilis oli aamulla aivan kammottava, sillä jalat painoivat jostain syystä aivan hulluna. Aamu ei ole muutenkaan suosikkini mitä liikkumiseen tulee, sillä pääsen yleensä parhaiten käyntiin illalla. Yö oli kuitenkin ollut ehjä ja lepoa oli tullut se n. 7.5 tuntia, joten päätin yrittää.
Jalkaan meikäläisen "talvijuoksukengät", eli Icebugin nastanilkkurit :D Ihme kyllä, jalat kestää juoksemisen näillä kengillä aivan hyvin. Lesti on hyvä ja sopivan kapea. Reppu selkään, ja menoksi.
 |
| Kuva täältä |
Aluksi fiilis oli tietysti vähän tahmea, mutta jossain kohtaa (ekan kilometrin jälkeen?) kone hyrähti käyntiin ja sitten se olikin menoa! Järkeily toimi tällä kertaa niin, että "antaa mennä kun on alamäki". No, oikeasti se oli ylämäki. Ja sitten alamäki. Miten voikin olla näin järjettömän hyvä fiilis juosta? Se oli 23 minuuttia silkkaa nautintoa!
No entäs se syke? Se oli tietysti sitten fiiliksen mukainen. Mäen huipulla vilkaisin mittaria, joka kertoi että 189 bpm mennään, eikä se sieltä sitten enää alas tullut, kun vauhti vain kiihtyi alamäkeä mennessä. Ei seliteltävää.
Liikuntaa harrastamaton äitini kysyisi tässä kohtaa paheksuvasti että "Oliko tuollaisessa repimisessä nyt mitään järkeä?". Varsinkin kun vatsassa on kasvain ja parin viikon päästä leikataan. Ja minä vastaisin että "Oli. Se oli ihanaa". Sitä paitsi, kaikki eiliset hapot karkasivat jaloista ja olen ollut superenerginen koko päivän. Eiköhän tuollainen vk-meno ollut aivan hyvää vaihtelua ainaiselle kävelylle. Työpaikalla suihkussa tuli itku, kun tajusin että kahden viikon päästä en taida juosta hetkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)