Syitä vai tekosyitä?

Pari viime päivää olen pyöritellyt mielessäni syiden ja tekosyiden eroa liikunnan näkökulmasta. Aloin pohtimaan asiaa kun olen joutunut mm. töissä selittämään aika monta kertaa että "kyllä, lenkkeilen työmatkat koska minulla ei muuten ole aikaa eikä jaksamista liikkua."

Minulla olisi monta hyvää tekosyytä olla liikkumatta. Ensimmäisenä varmastikin se tosiseikka, että olen arkisin lapsen kanssa kahdestaan alkaen siitä hetkestä kun noudan hänet päiväkodista ja päättyen nukkumaanmenoon. Turvaverkkoa ei ole, lähempänä asuvan mummin luokse on 700 kilometriä, toisen luokse 900 kilometriä. En pääse iltaisin mihinkään ilman lasta. Ajanpuute on erittäin yleinen tekosyy jättää liikkumatta.

Toisena asiana se totuus, että työni on vaativaa ja stressaavaa. Olen työpäivän jälkeen niin poikki että voisin vain maata illan sängyssä. Jos jättäisin liikunnat iltojen varaan, sitä iltaa ei varmaan tulisi jolloin pukisin tenavan uudestaan toppahaalariin ja lähtisin erikseen lenkille. Väsymys ja stressi ovat ankeita seuralaisia. Seuraava fakta on sää. Tälläkin hetkellä mittari paukkuu 30 pakkasasteen tuntumassa, ja tätä lystiä on luvassa vielä pitkälle ensiviikkoon. Onko parempaa tekosyytä hypätä autoon kuin sää?

-30 asteen selfie

Tässä tilassa voisin myös vedota terveydentilaani ja jäädä sohvan pohjalle. Nyt kun olen virallisesti sairas, voisin alkaa tosissani sairastamaan.

Nämä kaikki asiat ovat itselleni tekosyitä olla liikkumatta, ja osa sitä keskustelua, jota käyn pääni sisällä usein. Liikkuminen ei ole minulle luontaisesti mitään nautintoa (paitsi se lujaa juokseminen!), ja joudun oikeasti toisinaan jopa pakottamaan itseni liikkeelle. Kertaakaan ei kuitenkaan ole tarvinnut liikunnan jälkeen katua, joten olen todennut pienen pakottamisen ihan terveelliseksi! Minun pelastukseni liikunan suhteen on aikataulutus ja tiukka suunnittelu. Kaikki omat syyni on selätettävissä kunhan vain haluan voittaa ne.

Oman ajan puutteen olen ratkaissut liikkumalla työmatkat. Töiden jälkeisen väsymyksen selätän kävelemällä kotiin, pakko kai töistä on kotiin päästä jos ei autoa ole valinnut kulkuneuvoksi. Toisinaan kyllä väsyttää ja hapottaa niin, että en tiedä miten olen kuitenkin joka kerran raahautunut kotiin asti.

Sää on pukeutumiskysymys. Aamulla mittari näytti -30 astetta, joka ei ole täällä mitenkään harvinainen lukema. Puin päälleni kunnolla, naaman eteen huivi, ja menoksi. Ainut kohta mitä palelsi oli varpaat. Terveydentilani ei tällä hetkellä estä minua liikkumasta, jopa juokseminen onnistuu. Nämä seikat ovat vain haasteita, ei esteitä.

Hanskat ei tipahda

periks ei anneta

ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuullostaa haasteelt

ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen.

Jatkan, jaksan vaikka väkisin

Jos ois helppoo, kaikki tekis niin

Mus on voima jota en voi vaimentaa

pusken täysii aina vaan

mun ei täydy, vaan mä saan 

- Elastinen: Eteen ja ylös -

Mitä syitä minulla oikeasti olisi olla liikkumatta?