Siirry pääsisältöön

Second chance - uusi mahdollisuus?

"Kisakunto" ennen leikkausta :P
Olen jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni sellaista ajatusta, että olen saanut diagnoosin, leikkauksen ja toipumisen myötä itselleni ikään kuin uuden mahdollisuuden aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä.

Olin aina ajatellut että olen vain keskivartalolihava, se tyyppi jonka mahan raskaus viimeisteli eikä maha tule pienenemään ikinä. Olin ikään kuin tuominnut itse itseni pömppömahaiseksi epäonnistujaksi, joka ei ole onnistunut saamaan itseään takaisin entisiin mittoihin. Laiska ja mukavuudenhaluinen herkuttelija. Sitä saa mitä tilaa. Ja niin edelleen, kyllähän te varmasti tiedätte ja tunnette nämä pään sisäiset äänet, jotka meille totuutena näyttäytyvät.

Tässä toipumisaikana olen joutunut tarkistamaan ajatuksiani, sillä tajusin yhtäkkiä että ei vika ollutkaan minussa. Tai siis kehossani oli oikeasti vikaa, eikä kaikki johtunutkaan vain laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Mikään maailman treenimäärä ei olisi riittänyt kutistamaan vatsaani, ei vaikka olisin lopettanut kokonaan syömisen. Tämä ajatus on ollut jotenkin mullistava. En olekaan epäonnistuja! Seuraava ajatus on myös hyvin herkullinen: Kunhan tästä toivun, haluan tosissani testata mihin tästä vartalosta on! Röllykkävatsa ei todellakaan estä minua tavoittelemasta unelmiani! Nyt jos joskus minun on aika haastaa itseni ja katsoa miten pitkälle pääsen.

Liikkuminen on vielä hankalaa, mutta ruokavaliota pystyn viilaamaan jo nyt! Paras siis aloittaa jo tänään :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks