Second chance - uusi mahdollisuus?

"Kisakunto" ennen leikkausta :P

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni sellaista ajatusta, että olen saanut diagnoosin, leikkauksen ja toipumisen myötä itselleni ikään kuin uuden mahdollisuuden aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä.

Olin aina ajatellut että olen vain keskivartalolihava, se tyyppi jonka mahan raskaus viimeisteli eikä maha tule pienenemään ikinä. Olin ikään kuin tuominnut itse itseni pömppömahaiseksi epäonnistujaksi, joka ei ole onnistunut saamaan itseään takaisin entisiin mittoihin. Laiska ja mukavuudenhaluinen herkuttelija. Sitä saa mitä tilaa. Ja niin edelleen, kyllähän te varmasti tiedätte ja tunnette nämä pään sisäiset äänet, jotka meille totuutena näyttäytyvät.

Tässä toipumisaikana olen joutunut tarkistamaan ajatuksiani, sillä tajusin yhtäkkiä että ei vika ollutkaan minussa. Tai siis kehossani oli oikeasti vikaa, eikä kaikki johtunutkaan vain laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Mikään maailman treenimäärä ei olisi riittänyt kutistamaan vatsaani, ei vaikka olisin lopettanut kokonaan syömisen. Tämä ajatus on ollut jotenkin mullistava. En olekaan epäonnistuja! Seuraava ajatus on myös hyvin herkullinen: Kunhan tästä toivun, haluan tosissani testata mihin tästä vartalosta on! Röllykkävatsa ei todellakaan estä minua tavoittelemasta unelmiani! Nyt jos joskus minun on aika haastaa itseni ja katsoa miten pitkälle pääsen.

Liikkuminen on vielä hankalaa, mutta ruokavaliota pystyn viilaamaan jo nyt! Paras siis aloittaa jo tänään :)