Siirry pääsisältöön

Ruudun takaa - 10 asiaa minusta

Joko aika olisi kypsä (lue: olisin riittävän rohkea) paljastamaan vähän enemmän asioita itsestäni? Jotenkin aina jännittää avata itseään julkisesti, ja tulee mietittyä aika tarkkaan mitä kertoo ja mitä paljastaa. Naama on kuitenkin jo eetterissä, joten nyt on kai myöhäistä perääntyä!


1. Olen ollut kohta kolme vuotta äiti ihanalle pienelle pojalle. Ensimmäinen vuosi oli kamalaa aikaa, lähinnä pääni sisällä. Sen jälkeen helpotti.

2. Avioliittoni on neljä päivää vanhempi kuin lapseni. Parisuhde sentään on vähän pidempi :D Olen toista kertaa aviossa. Ensimmäinen avioliittoni kesti kymmenen vuotta. Olen hyvissä väleissä exäni kanssa. Exäni on minulle kuin veli, ja hänet tapaa usein röhnöttämästä sohvaltamme. Hän on mieheni hyvä ystävä, eikä tilanteeseen liity mitään jännitteitä. Olemme myös työkavereita.

3. Nykyisen mieheni tapasin liikunnan merkeissä, olin hänen asiakkaansa. Salama iski ensinäkemältä, toista vuotta yritimme kuitenkin pysyä toisistamme erossa, lopulta huonolla menestyksellä. Meitä yhdistää liikunnallinen elämäntapa, samanlainen huumorintaju sekä rakkaus koiriin.


4. Minun elämääni on kuulunut koirat jo reilun kymmenen vuoden ajan. Tavatessamme minulla oli yksi koira, miehellä kaksi. Jossain vaiheessa meillä oli yhteensä viisi koiraa, se oli kammottavaa aikaa. Luonnollisen poistuman kautta luku vakiintui kolmeen, kunnes n. vuosi sitten minun elämäni koira jouduttiin lopettamaan vatsalaukun kiertymän vuoksi. Se oli järkyttävä shokki ja iso menetys. Tätä kirjoittaessa tulee vieläkin vedet silmiin. Nykyään koiria on siis kaksi, "sinun ja minun koirat". Minun koirani on rauhallinen ja lempeä, lampaantissiksikin kutsuttu 4-vuotias kultainennoutaja, miehellä on melkein samanikäinen umpihullu saksanseisoja. Narttuja molemmat. Ihannetilanteessa meillä olisi yksi käyttölinjainen noutaja (varmaan labukka) ja jonkinlainen pystykorva.



5. Kesäisiin harrastuksiini kuuluu suunnistus. Olen aloittanut sen vasta aikuisiällä, mutta olen kehittynyt yllättävän hyvin. Tänä kesänä minun piti vihdoin startata Jukolassa Venloissa, aiemmat kerrat ovat kaatuneet lapsenhoito-ongelmiin. Voi olla, että en juokse vielä kesäkuussa.


6. Liikunnan lisäksi harrastuksiini kuuluu neulominen, lukeminen ja puutarhanhoito. Olen intohimoinen hyötypuutarhuri ja nautin erilaisten syötävien vihannesten kasvattamisesta. Viime kesänä pääsin ensimmäistä kertaa upottamaan sormeni omaan (tai siis pankin) multaan. Porkkanaa, herneitä, papuja, tomaattia (ruukuissa), perunoita (kaupan kestokassissa!), mansikoita ja viinimarjoja. Haluaisin laajentaa puutarhaa viljelylaatikoiden muodossa, mutta katsotaan nyt. Tulevana kesänä tulen luultavasti elvyttämään vanhan harrastukseni kalastuksen.



7. Koulutukseltani olen "lapsien ja nuorten kanssa toimiva akateeminen moniosaaja, jolla on kesäisin 10 viikkoa lomaa" ;) Missään vaiheessa elämää en ole haaveillut alasta, mutta johonkin oli haettava lukion jälkeen. Pitkällisen prosessoinnin jälkeen löysin sisäisen ammattilaiseni, ja nykyään voin sanoa olevani unelma-alalla. Pidän todella työstäni, vaikka se imeekin minusta kaikki mehut ulos.

8. Asun Napapiirin pohjoispuolella. En ole syntyperäinen lappilainen, vaan muutin tänne ensimmäisen kerran vajaa 10 vuotta sitten. Parin vuoden harha-askel etelässä sai meidät ymmärtämään, että pohjoisessa on hyvä olla ja elää. Tulimme takaisin, ostimme talon, ja olemme molemmat vakituisissa työsuhteissa. Voisi asiat kai hullumminkin olla :)


Lapissa mielestäni parasta on kevätaurinko, joka herättää minut aina uudelleen eloon. Eikä kesällä kellon ympäri riittävässä valossakaan mitään vikaa ole. Hiihtokelejä riittää marraskuusta ainakin huhtikuun loppuun. Huonona puolena voidaan mainita pitkät etäisyydet isovanhempiin. Onneksi on Skype, Whatsapp jne.

9. Luonteeltani olen positiivinen, huumorintajuinen, spontaani ja innostuva. Puhun paljon ja nauran kovaan ääneen. 1800-luvulla en varmaankaan olisi ollut kovin hyvää vaimomatskua. Ulospäin räiskyvän puoleni lisäksi minulla on analyyttinen, pohdiskeleva ja omaan tilaan käpertyvä puoleni. Työpäivän jälkeen minulle on tärkeää päästä nopeasti kotiin rauhoittumaan. Vapaa-ajalla en oikein jaksa tavata ketään, jopa lapseni seura kuormittaa minua toisinaan. Olen kai jonkinlainen sosiaalinen erakko. Ihmisiä on ihan kiva tavata, mutta vain silloin kun saan päättää ketä tapaan ja koska ;)


10. Luonnossa liikkuminen pitää minut järjissäni. Kesäisin marjastan melko paljon, viime kesänä keräsin hillaa 30 kiloa. Luonto rauhoittaa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…