Siirry pääsisältöön

Ruudun takaa - 10 asiaa minusta

Joko aika olisi kypsä (lue: olisin riittävän rohkea) paljastamaan vähän enemmän asioita itsestäni? Jotenkin aina jännittää avata itseään julkisesti, ja tulee mietittyä aika tarkkaan mitä kertoo ja mitä paljastaa. Naama on kuitenkin jo eetterissä, joten nyt on kai myöhäistä perääntyä!


1. Olen ollut kohta kolme vuotta äiti ihanalle pienelle pojalle. Ensimmäinen vuosi oli kamalaa aikaa, lähinnä pääni sisällä. Sen jälkeen helpotti.

2. Avioliittoni on neljä päivää vanhempi kuin lapseni. Parisuhde sentään on vähän pidempi :D Olen toista kertaa aviossa. Ensimmäinen avioliittoni kesti kymmenen vuotta. Olen hyvissä väleissä exäni kanssa. Exäni on minulle kuin veli, ja hänet tapaa usein röhnöttämästä sohvaltamme. Hän on mieheni hyvä ystävä, eikä tilanteeseen liity mitään jännitteitä. Olemme myös työkavereita.

3. Nykyisen mieheni tapasin liikunnan merkeissä, olin hänen asiakkaansa. Salama iski ensinäkemältä, toista vuotta yritimme kuitenkin pysyä toisistamme erossa, lopulta huonolla menestyksellä. Meitä yhdistää liikunnallinen elämäntapa, samanlainen huumorintaju sekä rakkaus koiriin.


4. Minun elämääni on kuulunut koirat jo reilun kymmenen vuoden ajan. Tavatessamme minulla oli yksi koira, miehellä kaksi. Jossain vaiheessa meillä oli yhteensä viisi koiraa, se oli kammottavaa aikaa. Luonnollisen poistuman kautta luku vakiintui kolmeen, kunnes n. vuosi sitten minun elämäni koira jouduttiin lopettamaan vatsalaukun kiertymän vuoksi. Se oli järkyttävä shokki ja iso menetys. Tätä kirjoittaessa tulee vieläkin vedet silmiin. Nykyään koiria on siis kaksi, "sinun ja minun koirat". Minun koirani on rauhallinen ja lempeä, lampaantissiksikin kutsuttu 4-vuotias kultainennoutaja, miehellä on melkein samanikäinen umpihullu saksanseisoja. Narttuja molemmat. Ihannetilanteessa meillä olisi yksi käyttölinjainen noutaja (varmaan labukka) ja jonkinlainen pystykorva.



5. Kesäisiin harrastuksiini kuuluu suunnistus. Olen aloittanut sen vasta aikuisiällä, mutta olen kehittynyt yllättävän hyvin. Tänä kesänä minun piti vihdoin startata Jukolassa Venloissa, aiemmat kerrat ovat kaatuneet lapsenhoito-ongelmiin. Voi olla, että en juokse vielä kesäkuussa.


6. Liikunnan lisäksi harrastuksiini kuuluu neulominen, lukeminen ja puutarhanhoito. Olen intohimoinen hyötypuutarhuri ja nautin erilaisten syötävien vihannesten kasvattamisesta. Viime kesänä pääsin ensimmäistä kertaa upottamaan sormeni omaan (tai siis pankin) multaan. Porkkanaa, herneitä, papuja, tomaattia (ruukuissa), perunoita (kaupan kestokassissa!), mansikoita ja viinimarjoja. Haluaisin laajentaa puutarhaa viljelylaatikoiden muodossa, mutta katsotaan nyt. Tulevana kesänä tulen luultavasti elvyttämään vanhan harrastukseni kalastuksen.



7. Koulutukseltani olen "lapsien ja nuorten kanssa toimiva akateeminen moniosaaja, jolla on kesäisin 10 viikkoa lomaa" ;) Missään vaiheessa elämää en ole haaveillut alasta, mutta johonkin oli haettava lukion jälkeen. Pitkällisen prosessoinnin jälkeen löysin sisäisen ammattilaiseni, ja nykyään voin sanoa olevani unelma-alalla. Pidän todella työstäni, vaikka se imeekin minusta kaikki mehut ulos.

8. Asun Napapiirin pohjoispuolella. En ole syntyperäinen lappilainen, vaan muutin tänne ensimmäisen kerran vajaa 10 vuotta sitten. Parin vuoden harha-askel etelässä sai meidät ymmärtämään, että pohjoisessa on hyvä olla ja elää. Tulimme takaisin, ostimme talon, ja olemme molemmat vakituisissa työsuhteissa. Voisi asiat kai hullumminkin olla :)


Lapissa mielestäni parasta on kevätaurinko, joka herättää minut aina uudelleen eloon. Eikä kesällä kellon ympäri riittävässä valossakaan mitään vikaa ole. Hiihtokelejä riittää marraskuusta ainakin huhtikuun loppuun. Huonona puolena voidaan mainita pitkät etäisyydet isovanhempiin. Onneksi on Skype, Whatsapp jne.

9. Luonteeltani olen positiivinen, huumorintajuinen, spontaani ja innostuva. Puhun paljon ja nauran kovaan ääneen. 1800-luvulla en varmaankaan olisi ollut kovin hyvää vaimomatskua. Ulospäin räiskyvän puoleni lisäksi minulla on analyyttinen, pohdiskeleva ja omaan tilaan käpertyvä puoleni. Työpäivän jälkeen minulle on tärkeää päästä nopeasti kotiin rauhoittumaan. Vapaa-ajalla en oikein jaksa tavata ketään, jopa lapseni seura kuormittaa minua toisinaan. Olen kai jonkinlainen sosiaalinen erakko. Ihmisiä on ihan kiva tavata, mutta vain silloin kun saan päättää ketä tapaan ja koska ;)


10. Luonnossa liikkuminen pitää minut järjissäni. Kesäisin marjastan melko paljon, viime kesänä keräsin hillaa 30 kiloa. Luonto rauhoittaa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks