Siirry pääsisältöön

Niskasta kiinni!

No niin, nyt tunnustan julkisesti, että viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt ihan mitä sattuu. Aloitin uuden viikon maanantaina tyylikkäästi irtokarkeilla.

Kuva täältä
Tässä sairasloman aikana olen antanut itselleni luvan sairastaa ja vain nauttia olemisesta. Minun kohdallani nauttiminen tarkoittaa tietysti syömistä, varsinkin kun muut nautinnonlähteet (kuten lenkkeily ja seksi) ovat poissa laskuista.


Pääni alkaa nyt ilmeisesti kuitenkin toipumaan viimeisten viikkojen koettelemuksista, sillä minusta tuntuu että olen saavuttanut kylläisyyden herkuttelusta. Enää ei tee mitään mieli, enkä oikein edes osaa nähdä itseäni ahtamassa sisääni kaikenlaista epäterveellistä naposteltavaa. Voisi siis sanoa, että henkinen putki on nyt poikki. Kiitos, minulle riitti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi sitten fyysiset vieroitusoireet. 

Loiventavaa.
Nyt olisi taas aika tarkastella lähemmin minäkuvaa sitä ihanneminää, jota kohti matkaan. Haluanko edelleen olla se sokerilla elävä väsynyt, räjähtelevä, aivosumussa kulkeva tyyppi? En todellakaan! Näen itseni mieluummin urheilullisena ja hyvinvoivana, en sokeririippuvaisena orjana. Tämän kaiken viime aikoina koetun jälkeen sisältäni on myös noussut jonkinlainen kunnioitus omaa kehoani kohtaan, ja haluan ruokkia tätä ainutta vartaloani mieluummin hyvillä kuin huonoilla aineksilla.

Ehkä minä jonain päivänä löydän sen tasapainon?
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pikadieetti

Olen elossa! Tasan vuorokausi sitten vatsastani kaivettiin kuulemma reilun kilon verran "tavaraa". Leikkaus kesti yli kolme tuntia, ja se meni kuulemma hyvin. Illalla pääsin osastolle, ja olen hiljalleen päässyt eroon erinäisistä kehostani roikkuvista piuhoista. Kipuja on, mutta pärjään. Olisin päässyt jo tänään kotiin, mutta en minä voi harkitakaan lähtemistä tässä kunnossa. Jalkeille nouseminen on työn ja tuskan takana, selviän juuri ja juuri vessareissuista. Paluukyydiksi tarjosivat linja-autoa , edelleen. En voi edes kuvitella mitä siitä tulisi. Kaverini lupasi poimia minut huomenna kyytiinsä. Eniten ihmettelen sitä, miten nopeasti kunto voi romahtaa ja liikkuminen vaikeutua huomattavasti. Aktiivisesta liikkujasta täysin autettavaksi käden käänteessä. Ei pysty ymmärtämään, ja tuntuu vaikealta hyväksyä. Kyljenkääntöä odotellessa!
Lähetä kommentti
Lue lisää