No niin, nyt tunnustan julkisesti, että viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt ihan mitä sattuu. Aloitin uuden viikon maanantaina tyylikkäästi irtokarkeilla.
![]() |
Kuva täältä |
Tässä sairasloman aikana olen antanut itselleni luvan sairastaa ja vain nauttia olemisesta. Minun kohdallani nauttiminen tarkoittaa tietysti syömistä, varsinkin kun muut nautinnonlähteet (kuten lenkkeily ja seksi) ovat poissa laskuista.
Pääni alkaa nyt ilmeisesti kuitenkin toipumaan viimeisten viikkojen koettelemuksista, sillä minusta tuntuu että olen saavuttanut kylläisyyden herkuttelusta. Enää ei tee mitään mieli, enkä oikein edes osaa nähdä itseäni ahtamassa sisääni kaikenlaista epäterveellistä naposteltavaa. Voisi siis sanoa, että henkinen putki on nyt poikki. Kiitos, minulle riitti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi sitten fyysiset vieroitusoireet.
![]() |
Loiventavaa. |
Nyt olisi taas aika tarkastella lähemmin minäkuvaa sitä ihanneminää, jota kohti matkaan. Haluanko edelleen olla se sokerilla elävä väsynyt, räjähtelevä, aivosumussa kulkeva tyyppi? En todellakaan! Näen itseni mieluummin urheilullisena ja hyvinvoivana, en sokeririippuvaisena orjana. Tämän kaiken viime aikoina koetun jälkeen sisältäni on myös noussut jonkinlainen kunnioitus omaa kehoani kohtaan, ja haluan ruokkia tätä ainutta vartaloani mieluummin hyvillä kuin huonoilla aineksilla.
Ehkä minä jonain päivänä löydän sen tasapainon?
Ehkä minä jonain päivänä löydän sen tasapainon?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)