Siirry pääsisältöön

Jäähyväiset stayupeille


Torstaina illalla kuoriuduin kuumaakin kuumemmista (kirjaimellisesti!) tukisukistani (jotka nimesin stay upeiksi!) ja astelin suihkuun. Suihku teki ihmeitä voinnille ja tunsin itseni taas ihmiseksi, en pelkäksi potilaaksi. Ryhti suoristui ja elämä näytti ihan hyvältä. Kunto oli kyllä edelleen melko hatara, kävely oli todella varovaista hissuttelua ja sydän hakkasi melkoista tahtia.

Varhain perjantaiaamuna minua kohtasi melkoisen railakas nenäverenvuoto, jonka aiheuttajaksi epäilen sairaalan tehokasta ilmanvaihtoa joka kuivatti nenäni täysin. Osittain tästäkin syystä päätös kotiinlähdöstä alkoi vahvistumaan, enkä jaksanut jäädä odottelemaan iltapäivää ja kaverini aikatauluja.

Siispä aamukierron jälkeen suihkuun ja vihdoin omiin vaatteisiin. Kela-taksin käyttöön oikeuttavaa todistusta eivät osastolla suostuneet vieläkään kirjoittamaan. Vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten omalla kustannuksella taksiin joka vei minut bussiasemalle. Taksikuskille kun kerroin matkasuunnitelmasta, niin hän ei meinannut uskoa minua. Kuulemma ajavat jatkuvasti Kela-kyytejä paljon pienempienkin syiden vuoksi. Ilmeisesti kyseessä on naistentautien oma periaate, jonka vuoksi eivät lappuja kirjoita. Muilta osastoilta vajaakuntoiset, leikatut ihmiset saavat kuulemma paljon inhmillisempää kohtelua. Kahden eri bussikyydin ja lopulta potkukelkan avulla olin vihdoin kotona! Linjurissa uskoin, että tikit repeävät irti, oli se niin rajua ryskytystä. No, kotiin pääsin kuitenkin. Ehkä potilasasiamiehellä on tähän jotain järkevää sanottavaa?


Kotona on kiva olla! Nukuin n. 8 tunnin yöunet ja yleisvointi on melko hyvä. Alamahalla oleva reikä kiristää ja tuntuu pahalta, se jää juuri tuon turvotusröllykän alle poimuun. Sieltä puolelta poistivat myös munajohtimen, joten olisiko kipuilu peräisin sieltä? Oman lisämausteensa tähän elämään tuo vielä viikon verran jatkuvat, omatoimiset Klexane-piikit, joita tuikin reisiini mahamakkaran ollessa poissa käytöstä. Kyllä voikin tuo itsensä pistäminen olla ällöttävää touhua!

Kipuilu ja "vajaakuntoisuus" rajautuu lähes pelkästään keskivartalon hallintaan. Jaloissa on voimat ihan tallella (wc-pönttö!), lantionpohja pelittää aivan kuin ennenkin (ei Tenaa!), en vuoda eikä minua väsytä mitenkään merkittävästi. Toisin sanoen olo on ihan hyvä, kunhan ei tarvitse nousta sängystä tai sohvalta, kävellä suorassa, yskiä, aivastaa tai tehdä kiertoliikkeitä. Tai matkustaa linja-autolla.

Painava laukku kainaloon ja menoksi! - Mikä nostokielto?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…