Siirry pääsisältöön

Herkkupäivä


Tämä päivä on ollut todellista herkkua, sillä kesämökistä tekemämme tarjous hyväksyttiin! Olimme varautuneet henkisesti tarjouskilpailuun, vastatarjouksiin ja sen sellaisiin, mutta kerrasta onnistui. Vielä kaupanteon kiemurat, ja sitten se on meidän! Kevään pilkkikelejä odotellessa :) Fiilis on tällä hetkellä lähinnä hämmentynyt. Eilen puhuimme miehen kanssa jo että "ei meidän tarjous kuitenkaan riitä, parempi että ei edes innostuta", joten tänään saatu viesti välittäjältä tuli todella puskista. Jännää!

Kaupasta piti tietysti ostaa jotain "pientä kivaa" juhlistamaan päivää. Mietin pitkään karkkihyllyllä mitä ottaisin, ja päädyin lopulta suklaaseen. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista riippuvuussuhdetta suklaaseen, ei edes siihen ihan tavalliseen Fazerin siniseen, tummasta suklaasta puhumattakaan. Tästä syystä uskalsin tarttua suklaalevyyn. Uskoisin, että esimerkiksi irtokarkkipussi olisi laukaissut sokerinhimon, mutta koskaan ei ole putki lähtenyt suklaalla päälle. Ilmeisesti kyseinen elintarvike ei sisällä tarpeeksi sokeria :D 

Kotona ei ollut lainkaan sellainen "äkkiä levy auki"-meininki, vaan pohdin miehen kanssa aihetta ja tulin siihen tulokseen että voin ottaa suklaata, mutta voin ihan hyvin olla ottamatta. Ei mitään "jes, pitkästä aikaa herkkuja, tätä on odotettu!"-touhua. Se kertoo luultavasti kaiken riippuvuuteni tilasta. Ei pakkoa, ei himoa, mutta vähän nautintoa, koska voin tehdä niin. Kuulostaa aika terveeltä, vai mitä? :)

Liikkumattomuushaaste jaksaa muuten melko hyvin :) Liikunta on minimissä, kivut ovat pysyneet kurissa, ja pärjään. Suurin pelkoni on tällä hetkellä että sairastun flunssaan eikä minua voida leikata. Vähän on sellainen tunne kurkussa. Wish me luck!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...