Siirry pääsisältöön

Herkkupäivä


Tämä päivä on ollut todellista herkkua, sillä kesämökistä tekemämme tarjous hyväksyttiin! Olimme varautuneet henkisesti tarjouskilpailuun, vastatarjouksiin ja sen sellaisiin, mutta kerrasta onnistui. Vielä kaupanteon kiemurat, ja sitten se on meidän! Kevään pilkkikelejä odotellessa :) Fiilis on tällä hetkellä lähinnä hämmentynyt. Eilen puhuimme miehen kanssa jo että "ei meidän tarjous kuitenkaan riitä, parempi että ei edes innostuta", joten tänään saatu viesti välittäjältä tuli todella puskista. Jännää!

Kaupasta piti tietysti ostaa jotain "pientä kivaa" juhlistamaan päivää. Mietin pitkään karkkihyllyllä mitä ottaisin, ja päädyin lopulta suklaaseen. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista riippuvuussuhdetta suklaaseen, ei edes siihen ihan tavalliseen Fazerin siniseen, tummasta suklaasta puhumattakaan. Tästä syystä uskalsin tarttua suklaalevyyn. Uskoisin, että esimerkiksi irtokarkkipussi olisi laukaissut sokerinhimon, mutta koskaan ei ole putki lähtenyt suklaalla päälle. Ilmeisesti kyseinen elintarvike ei sisällä tarpeeksi sokeria :D 

Kotona ei ollut lainkaan sellainen "äkkiä levy auki"-meininki, vaan pohdin miehen kanssa aihetta ja tulin siihen tulokseen että voin ottaa suklaata, mutta voin ihan hyvin olla ottamatta. Ei mitään "jes, pitkästä aikaa herkkuja, tätä on odotettu!"-touhua. Se kertoo luultavasti kaiken riippuvuuteni tilasta. Ei pakkoa, ei himoa, mutta vähän nautintoa, koska voin tehdä niin. Kuulostaa aika terveeltä, vai mitä? :)

Liikkumattomuushaaste jaksaa muuten melko hyvin :) Liikunta on minimissä, kivut ovat pysyneet kurissa, ja pärjään. Suurin pelkoni on tällä hetkellä että sairastun flunssaan eikä minua voida leikata. Vähän on sellainen tunne kurkussa. Wish me luck!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…