Siirry pääsisältöön

Varusteet kuntoon!

Kenkämurhe on nyt osittain selätetty, joten on aika katsella seuraavia tuhlaus-sijoituskohteita ;) Olen tullut siihen tulokseen, että uusien urheilukamppeiden ostaminen on nimittäin enemmänkin sijoitus itseensä kuin varsinainen tuhlaaminen.

Aloittakaamme kevyestä takista:

Kuva täältä

Miehelläni on samanlainen (mutta erivärinen) Haglöfsin L.I.M Shield hood-takki, jota olen lainannut muutamaan otteeseen. Voisin kuvailla yhdellä sanalla: täydellinen! Kevyt, hengittävä, riittävän pitkähihainen, hyvä huppu, leikkaus jne. Taattua Haglöfsiä. Hinta on valitettavasti hiukan suolainen, tällä hetkellä ovh on n. 135e. Vähän turhan paljon minun makuuni. No, kytätään tarjouksia!

Takin alle tarvitsen ehdottomasti uudet juoksuliivit

Kuva täältä
Tällaiset jo omistan, ja tällaiset toiset tarvitsisin ehdottomasti. Vanhoja on nyt käytetty vuodesta 2012 alkaen, ja kiinnityssysteemit alkavat hiljalleen pettää. Ainut mikä minua estää marssimasta kauppaan ostoksille on se tosiseikka, että jo olemassaolevista liiveistä on kokomerkinnät liuenneet lukemattomien pesujen myötä, enkä muista yhtään mitä kokoa minulta jo löytyy. Ai, nauttiiko joku tällaisten vaatekappaleiden sovittamisesta? En minä ainakaan. No, jossain vaiheessa kevättä on pakko vain toimia.


Maastokenkien lisäksi saatan tarvita myös asfaltille sopivat kengät.
Kuva täältä

Merkistä ja mallista ei ole hajuakaan, pitäisi varmasti alkaa perehtymään. Onneksi ei ole kiire, sillä en taaskaan voittanut lotossa. Sääli sinänsä ;) Onneksi haaveilu ei maksa mitään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…