Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi ja uusi minä?


Taas yksi uusi, vuodenvaihteessa perustettu laihdutusblogi? Hetken innostusta ja viimeistään helmikuun puolivälissä blogi vaikenee. Niinkö?

Entä jos...
  • olisi mahdollista löytää tasapaino syömisen, liikunnan, väsymyksen, työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa?
  • liikunta ja terveellinen syöminen vakiintuisivat ihan pysyväksi elämäntavaksi hetken innostusten sijaan?
  • suuret suunnitelmat kesän puolimaratoneista ja kahdeksan kilon painonpudotuksesta kantaisivatkin tällä kertaa ihan perille asti?
  • olo olisikin virkeä ja jaksaisin touhuta vielä töiden jälkeenkin eikä pelkästään loma-aikoina?
  • pääsisin eroon sokerikoukusta, tunnesyömisestä ja muutenkin impulsiivisesta syömiskäyttäytymisestä.
  • jatkaa myös sitä bloggaamista pitkällisenä projektina :)


Tämä blogi käsittelee näitä teemoja, enimmäkseen pohdinnan tasolla. Täältä tuskin löydät fitness-poseerauksia, hehkeitä beibekuvia ja trendikästä menoa. Sitä vastoin täältä löydät rehellistä pohdiskelua holtittomasta syömiskäyttäytymisestä, väsymyksestä ja arjen pyörityksestä (ne kuuluisat ruuhkavuodet!).

Tervetuloa mukaan matkalle kohti tasapainoisempaa elämää! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...
Lähetä kommentti
Lue lisää