Siirry pääsisältöön

Uupumus

Pannukahvia puuhellalla!
Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.

Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka vakavasta "rikoksesta" on loppuviimein kyse?


Soo soo!
Toki tunnistan myös asiaan liittyvät ongelmat. Olen vahvasti "joko tai"-ihminen. Päävirtakytkimeni on joko on- tai off-asennossa. Nyt opettelen taas tasapainoa, sitä että virta ei sammu taas kokonaan ja syömiset heitä häränpyllyä. Tai että liikkuminen loppuu kuin seinään ja sohva houkuttaa. Tässä tilanteessa olisi todella helppoa jäädä sohvalle sairastamaan ja odottamaan leikkauksen jälkeistä aikaa. Jotenkin minusta tuntuu, että sitten eläisin taas sitä "sitten kun"-elämää. Sitten kun olen terve, alan taas liikkumaan. Ei näin! Olen vahvasti siinä käsityksessä, että tällä hetkellä paras mitä voin tehdä on valmistaa kehoani tulevaan koitokseen terveellisten elintapojen myötä.



Miten sitten liikkua niin, että tekee edes jotain eikä jätä kokonaan liikkumatta? Miten syödä terveellisesti mutta kuitenkin armollisesti ja lempeästi ilman että sortuu mässäilyyn? Vai ovatko nämä armollisuus ja lempeys vain tekosyitä joiden varjolla voi vetää sitä suklaata? Itseäni auttaa ainakin se, että mietin vaikkapa viikon liikunnat etukäteen. Nytkin taidan tehdä itseni kanssa sellaisen sopimuksen että viikonlopun aikana käyn tekemässä yhden salitreenin ja vähintään yhden pitkäkestoisen aerobisen. Syömisten suhteen en ole yhtä viisas. Ehkä sovin itseni kanssa niin, että lopetan tämän päivän jälkeen itseni lääkitsemisen sokerilla ja palaan takaisin normaaliin ruokavalioon, johon ei herkut kuulu. Luultavasti tärkeintä on sopia rajat, minkä puitteissa hölläilyä voi harrastaa niin, ettei löysempi jakso muutukin normaaliksi arjeksi. Ehkä silloin herkut tuntuvat oikeasti herkuilta?

Harjoittelen siis tätäkin, levon, treenin ja itseni ruoskimisen tasapainoa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä.
Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan.

Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin.
* Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa.


Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis.
* Näitä olen käyttänyt kahdesti, kerran ulkona kävelylenkillä, ke…