Siirry pääsisältöön

Miten meni viikko 4? Tavoitteet viikolle 5

Selhvie

No niin, olisikohan nyt aika palata arkeen? Lääkärireissut on toistaiseksi tehty, ja nyt olisi pari viikkoa kohtuullisen normaalia(?) elämää luvassa ennen leikkausta.

Viikolla 4
Reippailin töihin vain 1.5 päivänä, eli kolmen matkan verran. Alkuviikon -30 asteessa heilunut pakkanen sotki maanantain kuviot ja jouduin turvautumaan autoon, tiistaina vietin reissupäivän magneettikuvassa. Keskiviikkona kävelin molemmat matkat, torstaina aamulla. Perjantait kuljen autokyydillä joka tapauksessa. Lauantaina en päässyt lenkille, sillä olin 6 tuntia juhlissa hoitelemassa keittiötä. Tänään kävin kävelemässä n. tunnin verran. Samalla reissulla hoitui kansalaisvelvollisuus :)


Syömiset
Syömisten suhteen jatkoin samalla rennolla otteella, joka kyllä huipentui eilen ensin juhlissa (kakkuaaa...) ja myöhemmin illalla kun kävin terapoimassa kaveria suklaan ja siiderin avulla. Hups! No, tästä jatketaan taas normaaliin elämään.


Paino putosi kuuskytluvulle ollen 69.5 kg. Jei!

Viikolla 5
Otan haasteeksi taas arkiliikunnan. Tavoitteena on kävellä 7 työmatkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa ehjiä päiviä välillä maanantai-keskiviikko, ja lisäksi torstaina aamua. Yksi lihaskuntotreeni ja yksi pitkäkestoinen. Eiköhän se ole parempi kuin ei mitään.


Ruoan kanssa tiukennan hienoisesti otetta, proteiinia pitäisi lisätä ja hiilareiden laatua parantaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…