Siirry pääsisältöön

Miten meni viikko 3? Tavoitteet viikolle 4


Viikko 3 sujui suurten tunteiden vallassa. Alkuviikko meni lähinnä kuolemanpelossa, keskiviikko tutkimuksissa (ja autonratissa), ja loppuviikko ihmetellessä. Annoin itselleni luvan lepäillä ja kasata päänuppia, joten liikunta oli aika minimissä. Oli sellainen sisäänpäin käpertymisen tarve. Maanantaina ja tiistaina kävelin kuitenkin työmatkat, eli 4 yli puolen tunnin suoritusta. Kuvaavaa varmaan on, että en oikeasti muistanut yhtään mitä olen ennen keskiviikkoa tehnyt, vaan tämäkin asia piti tarkistaa Garminista. Torstaina tein historiaa ja kävin autolla töissä. Olin niin uupunut. Perjantaisin kuljen muutenkin autolla, joten se siitä. Lauantaina kävin juoksemassa. Ennakkofiilis oli aivan kamala, maha tuntui painavalta ja aralta. Arvelin, että kävelyksi menee, mutta sitten tapahtui se klassinen ja juoksin lopulta 10 km matkan :) Vauhti oli vähintäänkin hiiiidas, mutta niin pysyi sykkeetkin aisoissa. Lopulta keskisyke oli vain 143. Minulla on aina ollut ongelmia matalan alueen sykkeiden kanssa, ilmeisesti olen aina treenannut liian lujaa ja ihan oikea pk-pohja on jäänyt puuttumaan. Nyt näyttäisi (huiman yhden lenkin otannan perusteella) siltä että kävelytreenistä on ollut apua ongelmaan. Tänään ajattelin vielä käydä salilla treenaamassa yläkroppaa ja selkää.

Entäs syömiset? Maanantai ja tiistai meni hyvin, keskiviikko-perjantai sitten vähän heikommin. Mutta se on loppu nyt! ;) Lauantain oli kokonaan "ruodussa", joten tänään sunnuntaina on helppo jatkaa hyvää putkea.

Ensi viikolla aion...
Palata taas normaaliin arkirytmiin, eli työmatkat kävellen (3x/vko), sokeri pois (ennen kuin riippuvuus on taas todella paha!) ja terveelliset välipalat kehiin. Lisäksi yksi sali ja yksi pitkä lenkki. Eiköhän siinä ole taas haastetta tarpeeksi. Ensi viikolla ohjelmassa on kylläkin se magneettikuvaus, joka lohkaisee yhden liikuntapäivän viikosta. Tiistain erityishaaste olkoot siis selvitä reissusta "puhtailla" syömisillä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…