Viikko 3 sujui suurten tunteiden vallassa. Alkuviikko meni lähinnä kuolemanpelossa, keskiviikko tutkimuksissa (ja autonratissa), ja loppuviikko ihmetellessä. Annoin itselleni luvan lepäillä ja kasata päänuppia, joten liikunta oli aika minimissä. Oli sellainen sisäänpäin käpertymisen tarve. Maanantaina ja tiistaina kävelin kuitenkin työmatkat, eli 4 yli puolen tunnin suoritusta. Kuvaavaa varmaan on, että en oikeasti muistanut yhtään mitä olen ennen keskiviikkoa tehnyt, vaan tämäkin asia piti tarkistaa Garminista. Torstaina tein historiaa ja kävin autolla töissä. Olin niin uupunut. Perjantaisin kuljen muutenkin autolla, joten se siitä. Lauantaina kävin juoksemassa. Ennakkofiilis oli aivan kamala, maha tuntui painavalta ja aralta. Arvelin, että kävelyksi menee, mutta sitten tapahtui se klassinen ja juoksin lopulta 10 km matkan :) Vauhti oli vähintäänkin hiiiidas, mutta niin pysyi sykkeetkin aisoissa. Lopulta keskisyke oli vain 143. Minulla on aina ollut ongelmia matalan alueen sykkeiden kanssa, ilmeisesti olen aina treenannut liian lujaa ja ihan oikea pk-pohja on jäänyt puuttumaan. Nyt näyttäisi (huiman yhden lenkin otannan perusteella) siltä että kävelytreenistä on ollut apua ongelmaan. Tänään ajattelin vielä käydä salilla treenaamassa yläkroppaa ja selkää.
Entäs syömiset? Maanantai ja tiistai meni hyvin, keskiviikko-perjantai sitten vähän heikommin. Mutta se on loppu nyt! ;) Lauantain oli kokonaan "ruodussa", joten tänään sunnuntaina on helppo jatkaa hyvää putkea.
Ensi viikolla aion...
Palata taas normaaliin arkirytmiin, eli työmatkat kävellen (3x/vko), sokeri pois (ennen kuin riippuvuus on taas todella paha!) ja terveelliset välipalat kehiin. Lisäksi yksi sali ja yksi pitkä lenkki. Eiköhän siinä ole taas haastetta tarpeeksi. Ensi viikolla ohjelmassa on kylläkin se magneettikuvaus, joka lohkaisee yhden liikuntapäivän viikosta. Tiistain erityishaaste olkoot siis selvitä reissusta "puhtailla" syömisillä :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi vierailusta! :)