Siirry pääsisältöön

Miten meni viikko 3? Tavoitteet viikolle 4


Viikko 3 sujui suurten tunteiden vallassa. Alkuviikko meni lähinnä kuolemanpelossa, keskiviikko tutkimuksissa (ja autonratissa), ja loppuviikko ihmetellessä. Annoin itselleni luvan lepäillä ja kasata päänuppia, joten liikunta oli aika minimissä. Oli sellainen sisäänpäin käpertymisen tarve. Maanantaina ja tiistaina kävelin kuitenkin työmatkat, eli 4 yli puolen tunnin suoritusta. Kuvaavaa varmaan on, että en oikeasti muistanut yhtään mitä olen ennen keskiviikkoa tehnyt, vaan tämäkin asia piti tarkistaa Garminista. Torstaina tein historiaa ja kävin autolla töissä. Olin niin uupunut. Perjantaisin kuljen muutenkin autolla, joten se siitä. Lauantaina kävin juoksemassa. Ennakkofiilis oli aivan kamala, maha tuntui painavalta ja aralta. Arvelin, että kävelyksi menee, mutta sitten tapahtui se klassinen ja juoksin lopulta 10 km matkan :) Vauhti oli vähintäänkin hiiiidas, mutta niin pysyi sykkeetkin aisoissa. Lopulta keskisyke oli vain 143. Minulla on aina ollut ongelmia matalan alueen sykkeiden kanssa, ilmeisesti olen aina treenannut liian lujaa ja ihan oikea pk-pohja on jäänyt puuttumaan. Nyt näyttäisi (huiman yhden lenkin otannan perusteella) siltä että kävelytreenistä on ollut apua ongelmaan. Tänään ajattelin vielä käydä salilla treenaamassa yläkroppaa ja selkää.

Entäs syömiset? Maanantai ja tiistai meni hyvin, keskiviikko-perjantai sitten vähän heikommin. Mutta se on loppu nyt! ;) Lauantain oli kokonaan "ruodussa", joten tänään sunnuntaina on helppo jatkaa hyvää putkea.

Ensi viikolla aion...
Palata taas normaaliin arkirytmiin, eli työmatkat kävellen (3x/vko), sokeri pois (ennen kuin riippuvuus on taas todella paha!) ja terveelliset välipalat kehiin. Lisäksi yksi sali ja yksi pitkä lenkki. Eiköhän siinä ole taas haastetta tarpeeksi. Ensi viikolla ohjelmassa on kylläkin se magneettikuvaus, joka lohkaisee yhden liikuntapäivän viikosta. Tiistain erityishaaste olkoot siis selvitä reissusta "puhtailla" syömisillä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks