Siirry pääsisältöön

Miten meni viikko 2? Tavoitteet viikolle 3



Viikko kaksi sujui oikein liikunnallisissa merkeissä. Yhteensä liikuin kuutena päivänä, yli 30 minuuttia kestäneitä suorituksia tosin taisi tulla 11 kpl :D Tavoitteena oli liikkua vähintään viitenä päivänä, joista hyötyliikuntaa oli kolme. Liikuin siis kuutena päivänä ja hyötyliikuntapäiviä tuli neljä. Suunnitelmissa oli lisäksi yksi salitreeni ja yksi hiihtolenkki, molemmat toteutuivat. Salille jouduin puristamaan itseni vähän väkisin, mutta hyvä että tuli käytyä :) Hiihdon hoidin tänään (sunnuntaina). Lentokelissä 13 km taittui nopeasti, silkkaa nautintoa!

Ruokapuolella pärjäsin myös hyvin. Söin töissä aina lounaan, lisäksi eväänä mukana kulki rahkasmoothie. Sokeria välttelin kyllä, mutta sorruin muutamana päivänä makeutettuihin pastilleihin. Huono tapa istuu niin sitkeässä että siitä oppiminen vie aikaa. No, vatsani ei kestä makeutusaineita, joten saapi jatkossa jäädä pastillit kauppaan. Treenailen siis tätä asiaa edelleen, varmaan aika kauan..

Viikolla 3 aion... 

jatkaa samojen ruokailutapojen parissa. Lisäksi treenaan kauppakäyttäytymistä jotta selviän "tyhjin käsin" myös karkkihyllyn kohdalla.

Liikunnan suhteen en uskalla luvata vielä juuri mitään. Keskiviikkona menen lääkäriin tutkimuksiin. Tulos voi olla ihan mitä vaan. Mahdollisuuksien mukaan ajattelin vetää samanlaisen viikon kuin nyt. Tai hiukan kevyemmän.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...
Lähetä kommentti
Lue lisää