Siirry pääsisältöön

Laihtua vai laihduttaa?


Olen aina ajatellut, että jos haluan laihtua, minun täytyy laihduttaa. Itselleni laihduttaminen tarkoittaa ensisijaisesti kaloreiden, painon ja rasvakerroksen tuijottamista. Kun vain viilaan syömisiä, laihdun. Noinhan se menee teoriassa, mutta itselläni se ei näköjään toimi. Voin laihtua ensimmäisen viikon aikana vaikka 5 kiloa, se ei ole minulle mitenkään tavatonta. Kunhan vain kontrolloin itseäni äärimmäisen tiukasti, paino putoaa. Nestettä tietysti paljon, samoin lihasmassaa. En vaan jaksa kontrolloida itseäni niin tiukasti ja pitkään, että laihtuisin oikeasti.

Perjantaina salilla(!) suihkussa havahduin siihen ajatukseen, että jos säädän elämäni sellaiseksi että jaksan ylläpitää elämäntapaa (liikkua ja syödä tasapainoisesti), niin silloin minun ei tarvitse varsinaisesti laihduttaa, eli tuijottaa sokeasti kaloreita. Silloin olen luultavasti karsinut ruokavaliostani esimerkiksi sen sokerin, joka minua orjuuttaa, ja tulosta tulee varmasti. Toki tämä rasvakudos ei tästä itsestään mihinkään lähde, mutta jos elämäntapani tukee terveyttä ja liikuntaa, rasva sulaa siinä sivussa. Ja ainahan voi lisätä liikuntaa ja nipistää hienoisesti kaloreista.

Tämän tekstin kirjoittaminen ja lukeminen tuntuu melko hullulta, sillä asia vaikuttaa niin itsestäänselvältä. Itselleni tämä ajatus on kuitenkin uusi ja mullistava. Vaikka jokaisesta tietolähteestä pursuaa ohjetta elämäntapamuutoksesta, uskallan väittää että lähes jokainen peruskuntoilijaksi luokiteltava (nais)ihminen kuitenkin syvällä sisimmässään ajattelee että "kun nyt ensin laihdutan, niin sitten voin taas siemailla punkkua ja syödä juustoja". Kuuria kuurin perään. Kieltämättä omakin ajatukseni on sellainen, että jos vaan laihdutan, laihdun tavoitemittoihin jonka jälkeen en enää ikinä liho (vaikka eläisin pelkällä sokerilla). En ole suoraan sanoen uhrannut kovinkaan montaa ajatusta sille, miten ylläpidän terveempää elämäntapaa. Nyt tajuan sen, että olen aina mennyt täysin väärä ruumiinosa edellä sinne puuhun. Tarvitaan oikeasti pysyvä muutos jotta vointini kohenee ja rasva siinä sivussa palaa. Eli tärkeintä ei olekaan se pelkkä rasvan palaminen.


Hassua kyllä, oloni on jotenkin helpottunut. Minun ei nimittäin tarvitse enää laihduttaa, minä voin vain keskittyä laihtumiseen! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä.
Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan.

Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin.
* Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa.


Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis.
* Näitä olen käyttänyt kahdesti, kerran ulkona kävelylenkillä, ke…