Siirry pääsisältöön

Hyvät, huonot ja erittäin hyvät uutiset!

Kuva täältä

Nyt se päivä sitten koitti, kun puhelimeni soi ja aivan vieras lääkäri soitti. Oma lääkärini on kuulemma jossain, joten hän otti asiakseen soittaa että mikään kasvaimessa ei viittaa pahanlaatuisuuteen. Tämä oli se hyvä uutinen.

Seuraavaksi hän kertoi että koska en sairasta syöpää (no, saatoin itse ottaa tämän ilmaisun käyttöön) ja  kasvain ei haittaa elämääni mitenkään, kiireellisyys leikkauksen suhteen puretaan ja nyt mennään normaalia reittiä. Normaali reitti tarkoitti tässä kohtaa leikkauspäivää maaliskuun lopulla. Siinä kohtaa tuli se huono uutinen

Sitten minun sisälläni heräsi se v*ttuuntunut veronmaksaja, joka totesi sisimmässään että nyt käytit vähän vääriä sanoja. Sivistin tässä kohtaa lääkäriä ja kerroin ne kaikki lukemattomat muodot joilla kasvain elämääni häiritsee, myös työntekoa.  Ja varsinkin työntekoa. Seuraavaksi lääkäri kysyi minulta "kasvaako se?" Minun teki mieli vastata että "v*tustako minä tiedän". Hetken aikaa jo luulin että lääkäri pohti vointiani. Ehei, häntä kiinnosti saadaanko kohtu suunniteltua reittiä ulos. Lupasi miettiä jotain. "Vaikka tämä on nyt sitten pois joltain muulta".

Sitten sain uuden puhelun, jossa kerrottiin että leikataan alle kolmen viikon päästä. Selvä. Tämä oli se erittäin hyvä uutinen. Sen verran olin ilmeisesti lirauttanut jonkun muroihin, että käskivät matkustaa leikattuna kotiin linja-autolla, "taksilappuja ei täältä sitten kirjoitella". Ajaa ei siinä tilanteessa saa, ja mies on töissä. Täytynee soitella vielä toinen mielipide asiasta.

Miksi sitten en jaksanut odotella enää kahdeksaa viikkoa kasvain sisälläni? Olen juuri ja juuri järjissäni kaiken tämän viime viikkoina tapahtuneen jälkeen, sillä olen elänyt siinä käsityksessä että pääsen kasvaimesta pikaisesti eroon. Meinasin romahtaa aivan totaalisesti kun jouduin miettimään tulevia viikkoja joita vielä alivuokralaisen kanssa viettäisin. Aika ahdistavaa. Ja kivuliasta ja hankalaa. Kieltämättä harmitti myös se, että kevät olisi jo aika pitkällä ennen kuin mitään tapahtuu. Siinä olisi kesän urheilut väistämättä telakalla. Viime postauksessa kirjoittamani fiilikset leikkauksesta olivat ilmeisesti vain "voiko tämän vielä jotenkin peruuttaa?"-ajatuksia, sillä todellisuus löi minua lujaa kun ensimmäinen aikataulu selvisi.

Tällä hetkellä fiilis on hyvä ja mieli keventynyt. Ehkä joku pappa jää nyt ilman pallolaajennusta, mutta MINÄ saan apua. Itsekkyyden huipentuma ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks