Siirry pääsisältöön

Hyvät, huonot ja erittäin hyvät uutiset!

Kuva täältä

Nyt se päivä sitten koitti, kun puhelimeni soi ja aivan vieras lääkäri soitti. Oma lääkärini on kuulemma jossain, joten hän otti asiakseen soittaa että mikään kasvaimessa ei viittaa pahanlaatuisuuteen. Tämä oli se hyvä uutinen.

Seuraavaksi hän kertoi että koska en sairasta syöpää (no, saatoin itse ottaa tämän ilmaisun käyttöön) ja  kasvain ei haittaa elämääni mitenkään, kiireellisyys leikkauksen suhteen puretaan ja nyt mennään normaalia reittiä. Normaali reitti tarkoitti tässä kohtaa leikkauspäivää maaliskuun lopulla. Siinä kohtaa tuli se huono uutinen

Sitten minun sisälläni heräsi se v*ttuuntunut veronmaksaja, joka totesi sisimmässään että nyt käytit vähän vääriä sanoja. Sivistin tässä kohtaa lääkäriä ja kerroin ne kaikki lukemattomat muodot joilla kasvain elämääni häiritsee, myös työntekoa.  Ja varsinkin työntekoa. Seuraavaksi lääkäri kysyi minulta "kasvaako se?" Minun teki mieli vastata että "v*tustako minä tiedän". Hetken aikaa jo luulin että lääkäri pohti vointiani. Ehei, häntä kiinnosti saadaanko kohtu suunniteltua reittiä ulos. Lupasi miettiä jotain. "Vaikka tämä on nyt sitten pois joltain muulta".

Sitten sain uuden puhelun, jossa kerrottiin että leikataan alle kolmen viikon päästä. Selvä. Tämä oli se erittäin hyvä uutinen. Sen verran olin ilmeisesti lirauttanut jonkun muroihin, että käskivät matkustaa leikattuna kotiin linja-autolla, "taksilappuja ei täältä sitten kirjoitella". Ajaa ei siinä tilanteessa saa, ja mies on töissä. Täytynee soitella vielä toinen mielipide asiasta.

Miksi sitten en jaksanut odotella enää kahdeksaa viikkoa kasvain sisälläni? Olen juuri ja juuri järjissäni kaiken tämän viime viikkoina tapahtuneen jälkeen, sillä olen elänyt siinä käsityksessä että pääsen kasvaimesta pikaisesti eroon. Meinasin romahtaa aivan totaalisesti kun jouduin miettimään tulevia viikkoja joita vielä alivuokralaisen kanssa viettäisin. Aika ahdistavaa. Ja kivuliasta ja hankalaa. Kieltämättä harmitti myös se, että kevät olisi jo aika pitkällä ennen kuin mitään tapahtuu. Siinä olisi kesän urheilut väistämättä telakalla. Viime postauksessa kirjoittamani fiilikset leikkauksesta olivat ilmeisesti vain "voiko tämän vielä jotenkin peruuttaa?"-ajatuksia, sillä todellisuus löi minua lujaa kun ensimmäinen aikataulu selvisi.

Tällä hetkellä fiilis on hyvä ja mieli keventynyt. Ehkä joku pappa jää nyt ilman pallolaajennusta, mutta MINÄ saan apua. Itsekkyyden huipentuma ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…