Hyvät, huonot ja erittäin hyvät uutiset!

Kuva täältä

Nyt se päivä sitten koitti, kun puhelimeni soi ja aivan vieras lääkäri soitti. Oma lääkärini on kuulemma jossain, joten hän otti asiakseen soittaa että mikään kasvaimessa ei viittaa pahanlaatuisuuteen. Tämä oli se hyvä uutinen.

Seuraavaksi hän kertoi että koska en sairasta syöpää (no, saatoin itse ottaa tämän ilmaisun käyttöön) ja  kasvain ei haittaa elämääni mitenkään, kiireellisyys leikkauksen suhteen puretaan ja nyt mennään normaalia reittiä. Normaali reitti tarkoitti tässä kohtaa leikkauspäivää maaliskuun lopulla. Siinä kohtaa tuli se huono uutinen. 

Sitten minun sisälläni heräsi se v*ttuuntunut veronmaksaja, joka totesi sisimmässään että nyt käytit vähän vääriä sanoja. Sivistin tässä kohtaa lääkäriä ja kerroin ne kaikki lukemattomat muodot joilla kasvain elämääni häiritsee, myös työntekoa.  Ja varsinkin työntekoa. Seuraavaksi lääkäri kysyi minulta "kasvaako se?" Minun teki mieli vastata että "v*tustako minä tiedän". Hetken aikaa jo luulin että lääkäri pohti vointiani. Ehei, häntä kiinnosti saadaanko kohtu suunniteltua reittiä ulos. Lupasi miettiä jotain. "Vaikka tämä on nyt sitten pois joltain muulta".

Sitten sain uuden puhelun, jossa kerrottiin että leikataan alle kolmen viikon päästä. Selvä. Tämä oli se erittäin hyvä uutinen. Sen verran olin ilmeisesti lirauttanut jonkun muroihin, että käskivät matkustaa leikattuna kotiin linja-autolla, "taksilappuja ei täältä sitten kirjoitella". Ajaa ei siinä tilanteessa saa, ja mies on töissä. Täytynee soitella vielä toinen mielipide asiasta.

Miksi sitten en jaksanut odotella enää kahdeksaa viikkoa kasvain sisälläni? Olen juuri ja juuri järjissäni kaiken tämän viime viikkoina tapahtuneen jälkeen, sillä olen elänyt siinä käsityksessä että pääsen kasvaimesta pikaisesti eroon. Meinasin romahtaa aivan totaalisesti kun jouduin miettimään tulevia viikkoja joita vielä alivuokralaisen kanssa viettäisin. Aika ahdistavaa. Ja kivuliasta ja hankalaa. Kieltämättä harmitti myös se, että kevät olisi jo aika pitkällä ennen kuin mitään tapahtuu. Siinä olisi kesän urheilut väistämättä telakalla. Viime postauksessa kirjoittamani fiilikset leikkauksesta olivat ilmeisesti vain "voiko tämän vielä jotenkin peruuttaa?"-ajatuksia, sillä todellisuus löi minua lujaa kun ensimmäinen aikataulu selvisi.

Tällä hetkellä fiilis on hyvä ja mieli keventynyt. Ehkä joku pappa jää nyt ilman pallolaajennusta, mutta MINÄ saan apua. Itsekkyyden huipentuma ;)