Siirry pääsisältöön

Hyvän viikonlopun resepti


Se laiska minä tuli usein perjantaisin töistä kaupan kautta kotiin, osti pussin sipsiä (juustonaksuja!), pari litraa jäätelöä (miehelle oma!), ja muutama pussi karkkia (miehelle oma, viljaton versio). Kuola valuen odotettiin lapsen nukkumaanmenoa, ja sitten vain syömäorgiat pystyyn! Harvemmin mitään jäi lauantaille, ehkä sipsipussin jämät korkeintaan.

Muistan kerrankin voinnin ollessa niin järkyttävän huono sydämen hakatessa aivan hulluna, että en nukkunut kunnolla koko yönä. Silloin mietin että ei minun riippuvuuteni taida paljon parempi olla kuin vaikka narkkarin. Olin vetänyt jotain sokeri-lisäaine-komboa hiukan "huonossa kulmassa", ja luulin vilpittömästi kuolevani siihen olotilaan. Vähän sama kuin yliannostus tai epäpuhdasta kamaa. Tai jotain. Henkilökohtaista kokemusta ei noista hommista sentään ole.

Nykyään hyvä viikonloppu koostuu liikunnasta, (pitkistä?) yöunista ja hyvästä ruoasta. Yksi nautiskelun korkeimmista tasoista on sängyssä lojuminen, jota harrastan estoitta viikonloppuisin. Korkein muoto tästä on kahvinjuonti sängyssä. Aiemmassa elämässä minulle kannettiin kahvi aina sänkyyn, nykyinen mieheni keittää korkeintaan kahvit valmiiksi. Sängyssä makoilu on ilmeisesti hieman paheellista ja kyseenalaista ajanvietettä. No, ei pidä naisen miehiään vertaileman.

Liikuta kuuluu nykyään erittäin kiinteästi viikonloppuun, sillä se on nykyään ainut ajankohta jolloin pääsemme miehen kanssa pitkille lenkeille. Vuorotellen tietysti, sillä kummallakin on omat intohimonsa ja missionsa. Ja jonkunhan pitää vahtia lastakin, joka ei enää vedä kahden tunnin päikkäreitä ahkiossa. Pakkanen seilaa taas n. -20 asteen tuntumassa, suattaapi olla vähän liian kylmä juoksemiseen. Ainakin pitäisi piilarit laittaa päähän jotta saisi tuubihuivin naaman eteen. Astma pahastuu joka tapauksessa.

Yöunien määrä vaihtelee paljon. Viime yönä vedin 9 tuntia, toisinaan se jää 6.5-7 tuntiin. Aivan liian vähän, mutta aamuheräilyyn tottunut vartaloni ei osaa kompensoida hiljaisista illoista nautiskelevaa päänuppiani. Noh, jos sitten saikulla tulisi nukuttua rästejä pois.

Meidän taloudessa viikonloppu on sitä aikaa jolloin tehdään ruokaa koko viikoksi. 10 litran kattila puuhellalle, ja menoksi! Sillä mennään oikeasti koko viikko, tosin olen ottanut oikeudekseni ottaa itselleni toisinaan erivapauksia ja syödä jotain joutavaa, vaikka niitä pitaleipiä. Aina ei jaksa syödä samaa ruokaa.

Olemme pyrkineet pitämään viikonloput rauhallisena, kotinurkissa vietettävänä aikana. Kaksi päivää viikossa, jolloin olemme perheenä samaan aikaan kotona. Luksusta.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi vierailusta! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho...
Lähetä kommentti
Lue lisää

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

"Miten sä jaksat?"

Minua on useampikin ihminen lähestynyt hieman arkaillen ja heittänyt ilmoille hyvin varovasti ja tunnustellen sanat "miten sä nyt jaksat?". Toinen versio on "miten sä oot pärjännyt?". Tässä kohdassa kysyjä ei ole kiinnostunut jälkivuodosta, vatsan haavojen paranemista tai kivuista, vaan kysyjää kiinnostaa kuinka voin henkisesti . Villakoiran ytimessä on selvästikin se ajatus, että millä tolalla mielenterveyteni nyt on, kun kohtuni vietiin . Minun on ollut hyvin helppoa vastata kysyjille täysin rehellisesti että "kiitos kysymästä, jaksan oikein hyvin. Kohduttomuus ei ole masentunut minua tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtään enempää tai vähempää naiseksi kuin kolme viikkoa sitten, eikä minulla liity asiaan mitään tunteita. En usko, että surisin poistettua sappirakkoakaan." Tänään viimeksi exäni, vastaukseni kuultuaan, henkäisi helpotuksesta ja totesi että "onneksi sä oot tuollainen järki-ihminen". En minä oikeasti tiedä mitä täs...
Lähetä kommentti
Lue lisää