Hyvän viikonlopun resepti

Se laiska minä tuli usein perjantaisin töistä kaupan kautta kotiin, osti pussin sipsiä (juustonaksuja!), pari litraa jäätelöä (miehelle oma!), ja muutama pussi karkkia (miehelle oma, viljaton versio). Kuola valuen odotettiin lapsen nukkumaanmenoa, ja sitten vain syömäorgiat pystyyn! Harvemmin mitään jäi lauantaille, ehkä sipsipussin jämät korkeintaan.

Muistan kerrankin voinnin ollessa niin järkyttävän huono sydämen hakatessa aivan hulluna, että en nukkunut kunnolla koko yönä. Silloin mietin että ei minun riippuvuuteni taida paljon parempi olla kuin vaikka narkkarin. Olin vetänyt jotain sokeri-lisäaine-komboa hiukan "huonossa kulmassa", ja luulin vilpittömästi kuolevani siihen olotilaan. Vähän sama kuin yliannostus tai epäpuhdasta kamaa. Tai jotain. Henkilökohtaista kokemusta ei noista hommista sentään ole.

Nykyään hyvä viikonloppu koostuu liikunnasta, (pitkistä?) yöunista ja hyvästä ruoasta. Yksi nautiskelun korkeimmista tasoista on sängyssä lojuminen, jota harrastan estoitta viikonloppuisin. Korkein muoto tästä on kahvinjuonti sängyssä. Aiemmassa elämässä minulle kannettiin kahvi aina sänkyyn, nykyinen mieheni keittää korkeintaan kahvit valmiiksi. Sängyssä makoilu on ilmeisesti hieman paheellista ja kyseenalaista ajanvietettä. No, ei pidä naisen miehiään vertaileman.

Liikuta kuuluu nykyään erittäin kiinteästi viikonloppuun, sillä se on nykyään ainut ajankohta jolloin pääsemme miehen kanssa pitkille lenkeille. Vuorotellen tietysti, sillä kummallakin on omat intohimonsa ja missionsa. Ja jonkunhan pitää vahtia lastakin, joka ei enää vedä kahden tunnin päikkäreitä ahkiossa. Pakkanen seilaa taas n. -20 asteen tuntumassa, suattaapi olla vähän liian kylmä juoksemiseen. Ainakin pitäisi piilarit laittaa päähän jotta saisi tuubihuivin naaman eteen. Astma pahastuu joka tapauksessa.

Yöunien määrä vaihtelee paljon. Viime yönä vedin 9 tuntia, toisinaan se jää 6.5-7 tuntiin. Aivan liian vähän, mutta aamuheräilyyn tottunut vartaloni ei osaa kompensoida hiljaisista illoista nautiskelevaa päänuppiani. Noh, jos sitten saikulla tulisi nukuttua rästejä pois.

Meidän taloudessa viikonloppu on sitä aikaa jolloin tehdään ruokaa koko viikoksi. 10 litran kattila puuhellalle, ja menoksi! Sillä mennään oikeasti koko viikko, tosin olen ottanut oikeudekseni ottaa itselleni toisinaan erivapauksia ja syödä jotain joutavaa, vaikka niitä pitaleipiä. Aina ei jaksa syödä samaa ruokaa.

Olemme pyrkineet pitämään viikonloput rauhallisena, kotinurkissa vietettävänä aikana. Kaksi päivää viikossa, jolloin olemme perheenä samaan aikaan kotona. Luksusta.