Siirry pääsisältöön

Hyvän viikonlopun resepti


Se laiska minä tuli usein perjantaisin töistä kaupan kautta kotiin, osti pussin sipsiä (juustonaksuja!), pari litraa jäätelöä (miehelle oma!), ja muutama pussi karkkia (miehelle oma, viljaton versio). Kuola valuen odotettiin lapsen nukkumaanmenoa, ja sitten vain syömäorgiat pystyyn! Harvemmin mitään jäi lauantaille, ehkä sipsipussin jämät korkeintaan.

Muistan kerrankin voinnin ollessa niin järkyttävän huono sydämen hakatessa aivan hulluna, että en nukkunut kunnolla koko yönä. Silloin mietin että ei minun riippuvuuteni taida paljon parempi olla kuin vaikka narkkarin. Olin vetänyt jotain sokeri-lisäaine-komboa hiukan "huonossa kulmassa", ja luulin vilpittömästi kuolevani siihen olotilaan. Vähän sama kuin yliannostus tai epäpuhdasta kamaa. Tai jotain. Henkilökohtaista kokemusta ei noista hommista sentään ole.

Nykyään hyvä viikonloppu koostuu liikunnasta, (pitkistä?) yöunista ja hyvästä ruoasta. Yksi nautiskelun korkeimmista tasoista on sängyssä lojuminen, jota harrastan estoitta viikonloppuisin. Korkein muoto tästä on kahvinjuonti sängyssä. Aiemmassa elämässä minulle kannettiin kahvi aina sänkyyn, nykyinen mieheni keittää korkeintaan kahvit valmiiksi. Sängyssä makoilu on ilmeisesti hieman paheellista ja kyseenalaista ajanvietettä. No, ei pidä naisen miehiään vertaileman.

Liikuta kuuluu nykyään erittäin kiinteästi viikonloppuun, sillä se on nykyään ainut ajankohta jolloin pääsemme miehen kanssa pitkille lenkeille. Vuorotellen tietysti, sillä kummallakin on omat intohimonsa ja missionsa. Ja jonkunhan pitää vahtia lastakin, joka ei enää vedä kahden tunnin päikkäreitä ahkiossa. Pakkanen seilaa taas n. -20 asteen tuntumassa, suattaapi olla vähän liian kylmä juoksemiseen. Ainakin pitäisi piilarit laittaa päähän jotta saisi tuubihuivin naaman eteen. Astma pahastuu joka tapauksessa.

Yöunien määrä vaihtelee paljon. Viime yönä vedin 9 tuntia, toisinaan se jää 6.5-7 tuntiin. Aivan liian vähän, mutta aamuheräilyyn tottunut vartaloni ei osaa kompensoida hiljaisista illoista nautiskelevaa päänuppiani. Noh, jos sitten saikulla tulisi nukuttua rästejä pois.

Meidän taloudessa viikonloppu on sitä aikaa jolloin tehdään ruokaa koko viikoksi. 10 litran kattila puuhellalle, ja menoksi! Sillä mennään oikeasti koko viikko, tosin olen ottanut oikeudekseni ottaa itselleni toisinaan erivapauksia ja syödä jotain joutavaa, vaikka niitä pitaleipiä. Aina ei jaksa syödä samaa ruokaa.

Olemme pyrkineet pitämään viikonloput rauhallisena, kotinurkissa vietettävänä aikana. Kaksi päivää viikossa, jolloin olemme perheenä samaan aikaan kotona. Luksusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks