Siirry pääsisältöön

Hyvän viikonlopun resepti


Se laiska minä tuli usein perjantaisin töistä kaupan kautta kotiin, osti pussin sipsiä (juustonaksuja!), pari litraa jäätelöä (miehelle oma!), ja muutama pussi karkkia (miehelle oma, viljaton versio). Kuola valuen odotettiin lapsen nukkumaanmenoa, ja sitten vain syömäorgiat pystyyn! Harvemmin mitään jäi lauantaille, ehkä sipsipussin jämät korkeintaan.

Muistan kerrankin voinnin ollessa niin järkyttävän huono sydämen hakatessa aivan hulluna, että en nukkunut kunnolla koko yönä. Silloin mietin että ei minun riippuvuuteni taida paljon parempi olla kuin vaikka narkkarin. Olin vetänyt jotain sokeri-lisäaine-komboa hiukan "huonossa kulmassa", ja luulin vilpittömästi kuolevani siihen olotilaan. Vähän sama kuin yliannostus tai epäpuhdasta kamaa. Tai jotain. Henkilökohtaista kokemusta ei noista hommista sentään ole.

Nykyään hyvä viikonloppu koostuu liikunnasta, (pitkistä?) yöunista ja hyvästä ruoasta. Yksi nautiskelun korkeimmista tasoista on sängyssä lojuminen, jota harrastan estoitta viikonloppuisin. Korkein muoto tästä on kahvinjuonti sängyssä. Aiemmassa elämässä minulle kannettiin kahvi aina sänkyyn, nykyinen mieheni keittää korkeintaan kahvit valmiiksi. Sängyssä makoilu on ilmeisesti hieman paheellista ja kyseenalaista ajanvietettä. No, ei pidä naisen miehiään vertaileman.

Liikuta kuuluu nykyään erittäin kiinteästi viikonloppuun, sillä se on nykyään ainut ajankohta jolloin pääsemme miehen kanssa pitkille lenkeille. Vuorotellen tietysti, sillä kummallakin on omat intohimonsa ja missionsa. Ja jonkunhan pitää vahtia lastakin, joka ei enää vedä kahden tunnin päikkäreitä ahkiossa. Pakkanen seilaa taas n. -20 asteen tuntumassa, suattaapi olla vähän liian kylmä juoksemiseen. Ainakin pitäisi piilarit laittaa päähän jotta saisi tuubihuivin naaman eteen. Astma pahastuu joka tapauksessa.

Yöunien määrä vaihtelee paljon. Viime yönä vedin 9 tuntia, toisinaan se jää 6.5-7 tuntiin. Aivan liian vähän, mutta aamuheräilyyn tottunut vartaloni ei osaa kompensoida hiljaisista illoista nautiskelevaa päänuppiani. Noh, jos sitten saikulla tulisi nukuttua rästejä pois.

Meidän taloudessa viikonloppu on sitä aikaa jolloin tehdään ruokaa koko viikoksi. 10 litran kattila puuhellalle, ja menoksi! Sillä mennään oikeasti koko viikko, tosin olen ottanut oikeudekseni ottaa itselleni toisinaan erivapauksia ja syödä jotain joutavaa, vaikka niitä pitaleipiä. Aina ei jaksa syödä samaa ruokaa.

Olemme pyrkineet pitämään viikonloput rauhallisena, kotinurkissa vietettävänä aikana. Kaksi päivää viikossa, jolloin olemme perheenä samaan aikaan kotona. Luksusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tavoitteiden (epä)realistisuudesta

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ulkonäköön ja kropan koostumukseen liittyvien tavoitteiden realistisuutta. En tunne kovin montaa naista joka ei haluaisi treenattua, suht vähärasvaista kroppaa jota on kiva esitellä uimarannalla ;)

Näin kolmenkympin pari vuotta sitten sivuuttaneena en rehellisesti sanottuna ole edes kovin varma siitä, taipuuko vartaloni enää vaikkapa alle 20 prosentin rasvoihin, saati sitten vielä kuivempaan tilaan. Tavoittelenko mielikuvissani jotain sellaista, minkä saavuttaminen (saati ylläpito!) ei ole edes mahdollista? Onko mieleni sokaistunut näistä kaikista fitness-kuvista, joita media meille nykyään tyrkyttää? Entä jos kroppani toimii parhaiten 25-30% rasvoissa?
Nämä kaikki kysymykset ovat sellaisia joihin en oikeasti tiedä vastausta. Eniten minua askarruttaa se, onko minun vartaloani edes mahdollista "pakottaa" suht rasvattomaksi. Kaikki liha tottelee kuulemma kuria, mutta näinä kehopositiivisuusaikoina en ole ihan varma haluanko kurittaa i…

Kas vain!

Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen.
Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta.
Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihakset väsyvät aktiivisen päivän jälkeen, ja vatsallaan …

Uupumus

Olen elänyt viimeiset viikot todella rankkoja asioita läpi pääni sisällä. Olen joutunut sulkemaan systemaattisesti pois mielestäni paniikin, pelon ja kuoleman fiilikset, ja keskittymään työntekoon ja hyviin asioihin. Tunnesäätely ja tunteiden hallinta ovat yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta en voi väittää etteikö se vie energiaa! Sairaalareissun jälkeen olen vasta huomannut miten uupunut olen. Eilen lähdin töistä heti kun se oli mahdollista ja vedin tunnin mittaiset, koomaa muistuttavat päiväunet. Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, lapseni olisi varmasti vieläkin päiväkodissa.
Kuluneella viikolla olen antanut itselleni luvan höllätä. Tätä kirjoittaessa juon kahvia ja syön suklaata. En todellakaan tiedä, onko se fiksua, mutta se tuntuu just nyt hyvältä. Olen sellainen ihminen joka ruoskii itseään tahdonvoimalla eteenpäin vaikka jalat olisi poikki, mutta nyt joudun myöntämään tappioni. Nyt pitää pysähtyä ja levätä. Jos siihen kuuluu pari palaa riviä suklaata, niin kuinka…