Siirry pääsisältöön

Herkkupäivä


Tämä päivä on ollut todellista herkkua, sillä kesämökistä tekemämme tarjous hyväksyttiin! Olimme varautuneet henkisesti tarjouskilpailuun, vastatarjouksiin ja sen sellaisiin, mutta kerrasta onnistui. Vielä kaupanteon kiemurat, ja sitten se on meidän! Kevään pilkkikelejä odotellessa :) Fiilis on tällä hetkellä lähinnä hämmentynyt. Eilen puhuimme miehen kanssa jo että "ei meidän tarjous kuitenkaan riitä, parempi että ei edes innostuta", joten tänään saatu viesti välittäjältä tuli todella puskista. Jännää!

Kaupasta piti tietysti ostaa jotain "pientä kivaa" juhlistamaan päivää. Mietin pitkään karkkihyllyllä mitä ottaisin, ja päädyin lopulta suklaaseen. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista riippuvuussuhdetta suklaaseen, ei edes siihen ihan tavalliseen Fazerin siniseen, tummasta suklaasta puhumattakaan. Tästä syystä uskalsin tarttua suklaalevyyn. Uskoisin, että esimerkiksi irtokarkkipussi olisi laukaissut sokerinhimon, mutta koskaan ei ole putki lähtenyt suklaalla päälle. Ilmeisesti kyseinen elintarvike ei sisällä tarpeeksi sokeria :D 

Kotona ei ollut lainkaan sellainen "äkkiä levy auki"-meininki, vaan pohdin miehen kanssa aihetta ja tulin siihen tulokseen että voin ottaa suklaata, mutta voin ihan hyvin olla ottamatta. Ei mitään "jes, pitkästä aikaa herkkuja, tätä on odotettu!"-touhua. Se kertoo luultavasti kaiken riippuvuuteni tilasta. Ei pakkoa, ei himoa, mutta vähän nautintoa, koska voin tehdä niin. Kuulostaa aika terveeltä, vai mitä? :)

Liikkumattomuushaaste jaksaa muuten melko hyvin :) Liikunta on minimissä, kivut ovat pysyneet kurissa, ja pärjään. Suurin pelkoni on tällä hetkellä että sairastun flunssaan eikä minua voida leikata. Vähän on sellainen tunne kurkussa. Wish me luck!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BLACC-vaatemerkki testissä

Disclaimer: Olen ostanut tuotteet ihan itse omalla rahalla, näitä ei ole siis saatu yhteistyössä. Eräänä väsyneenä aamuna eksyin sähköpostin mainoslinkin kautta taas Sportamoren sivuille. Päädyin tutkimaan BLACC-merkin vaatteita, sillä aleja mainostettiin. Olin jo aiemminkin silmäillyt kyseisen merkin vaatteita ja miettinyt millaisia ne ovat laadultaan. Ensimmäisenä iskin silmäni leggareihin/treenitrikoisiin. Ensimmäisestä katsomastani mallista kommentit eivät olleet kovin mairittelevia, joten seuraava malli tarkempaan tarkasteluun. Siitä kokemukset olivatkin hyvin positiivisia, joten tuote koriin. * Olen käyttänyt näitä trikoita lähinnä kotihousuina (koska kylmät kelit), ja olen todella tyytyväinen! Materiaali on mahtavaa, paksuus juuri sopivaa jotta mitään ei näy läpi. Ja venyy hyvin! Istuvuus on hyvä, ei moitittavaa. Toisena koriin päätyi talvitrikoiden nimellä mainostetut juoksuhousut. Vähän paksummat trikoot, siis. * Näitä olen käyttänyt kahdesti, ke

3 kuukautta kohdunpoistosta - tämän hetken tunnelmia

Potilashotellista Tasan kolme kuukautta sitten olin saapunut Lapin Keskussairaalan potilashotelliin, viettänyt tylsän illan telkkaria katsellen ja mm. laskiaispullia (monikossa, kyllä!) syöden. Olin saanut käskyn saapua leikkausosastolle aikaisin aamulla, ehkä klo 7.30. Tapasin hoitajan, kaksi lääkäriä - ja jäin odottamaan leikkausvuoroani joka olisi kuulemma n. klo 12.00. Eipä ole usein tunnit kuluneet niin hitaasti kuin silloin! Vihdoin tuli minun vuoroni, ja leikkausvaatteet päällä kävelin hoitajan seurassa saliin. Pöydälle makaamaan, jalat telineisiin, kanyyli käteen, happimaski naamalle ja taju pois! Muistan nähneeni nukutusainetta täynnä olevan ruiskun joka kiinnitettiin kanyyliin ja miettineeni että "tuolta se koiran lopetuspiikkikin näyttää". Olipa muuten viehättävä "viimeinen" ajatus! Tässä kohdassa jännitti! Nukutuksen aikana näin jotain ihan selkeää unta, en vaan enää muista mitä. Seuraavaksi taju palasi kun minua kärrättiin heräämöön. Ho

Kas vain!

On se jännä että maha ei pienene yhtään? Mietin hetken aikaa (ehkä sekunnin) miten käsittelen tätä aihetta blogissani, vai jätänkö kokonaan käsittelemättä. Sitten totesin että koska en osaa silotella yhtään mitään enkä antaa itsestäni yhtään todellisuutta parempaa kuvaa, tämäkin aihe ansaitsee saada näkyvyyttä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka aivan varmasti vaikuttaa liikkumiseen, syömiseen ja laihdutukseen. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa että kohdussani asustaa 15-senttinen kasvain. Oletuksena on, että kutsumaton alivuokralainen edustaa hyvänlaatuista osastoa, mutta vielä ei voi varmaksi sanoa mitään. Koepala ja verikoe jo otettiin, seuraavaksi suuntaan magneettikuvaukseen. Sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa kohdunpoiston ajankohdasta. Ahdistuin lääkärin juttusille, sillä ihan viime aikoina vatsani on kasvanut melko muhkeisiin mittoihin. Näytän aivan samalta kuin aikoinaan puolivälissä raskautta. Kohtu tuntuu mahan päältä, pissattaa, närästää, kohdun kannattajalihaks